15. maaliskuuta 2009

Elämäni rakkaus

En rakastu helposti. On muutama mies, joita olen elämässäni rakastanut ja joista olen ajatellut: ”Tässä on elämäni mies, elämäni rakkaus”. Ainakin sillä hetkellä ja jonkin aikaa asia on ollut niin. Uskon nimittäin, että jokainen rakkaus syntyessään kestää ikuisesti tai ainakin loppuelämän. Mitenkään muuten ei voi rakastaa! Kokemus on kuitenkin opettanut, että rakkaus kestää aikansa, ei välttämättä koko elämän ajan. Usko ja kokemus eivät mielestäni ole tässä asiassa ristiriidassa keskenään, koska toisessa asiaa tarkastellaan ideaalitasolla ja toisessa käytännön tasolla.

On kuitenkin yksi rakkaus, joka on ollut elämänkumppanini vuosikymmeniä. Musiikin kuunteleminen on minulla lippu toiseen aikaan ja paikkaan. Lapsuudessa ympäröin itseni musiikilla tehdäkseni läksyni. Sen avulla pystyin keskittymään, vaikka kuinka sisareni ja/tai vanhempani olisivat melskanneet vieressä. Musiikin avulla luon itselleni tilan, paikan, joka on vain minua varten. Musiikin avulla saan oman huoneen.

Kun rakennan itselleni tilaa musiikin avulla, ei soivalla musiikilla sinänsä ole paljon merkitystä. Kunhan se on sellaista, josta pidän ja joka on tuttua. Musiikin rytmit ja melodiat vaivuttavat minut jonkinlaiseen transsiin ja juuri siitä syntyy tila ympärilleni. Tällainen musiikin kuunteleminen ei ole sosiaalista, sillä sen tehtävänä on sulkea muu maailma ulkopuolelle.

Kuuntelen musiikkia myös oikeasti. Intohimoisesti, keskittyen, itkien, nauraen, tanssien. Nostalgisesti ja uutta luovasti. Rakastaen, kaivaten, vihaten. En yleensä analysoi kuuntelemaani musiikkia, nautin kokonaisuudesta ja siitä fiiliksestä, minkä kappale minussa synnyttää. Ja niistä mielleyhtymistä, jotka musiikki minussa saa aikaiseksi. Kenen kanssa ja missä tilanteessa kuulin minkäkin biisin ekan kerran tai kuka/mikä teki tästäkin musiikista minulle niin merkityksellisen. Matkustan ajassa kuullessani biisin, jota en ole vuosiin kuullut. Mitä teinkään, ajattelinkaan silloin. Joskus juuri kappaleen sanoilla on merkitystä ja toisinaan rytmi tai melodia on tärkeä. Laulajan äänellä ja tavalla esittää musiikkia on kuitenkin suurin merkitys.

Jos kuuntelisin vain sitä musiikkia, johon nuorena tutustuin, olisi elämäni aika tylsää ja urautunutta. Jotta niin ei olisi, tutustun aktiivisesti itselleni aikaisemmin tuntemattomaan musiikkiin. Kirjastosta lainaan levyjä, joista en tiedä mitään tai joista joko en ole kuullut mitään tai joita ystäväni ovat kehuneet. En aina pidä kuulemastani, mutta joskus tulee vastaan musiikkia, jota haluan kuulla lisää. Tyttäreni ja ystävieni ansiosta olen kuullut itselleni tuntematonta musiikkia. Kiitos heille uusista ja ihanista musiikkielämyksistä!

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...