Perheeni kolmas jäsen, Osku-kissa, täytti kesäkuun alussa 12 vuotta. Osku on kotoisin Alavudelta ja sen kaksi veljeä samasta pentueesta kuuluvat sisareni perheeseen.
Äiti oli etukäteen käynyt katsomassa pentuetta ja kuvaili yhden pennun olleen erityisen suloinen, harmaa kissa. Kun menimme hakemaan kissaamme, pennut olivat piilossa pensaissa. Vain yksi oli kyllin rohkea tullakseen tutustumaan meihin. Se oli harmaa-valkoinen kissa, jolla oli musta nenä. Maksoimme kissasta jonkin verran ja lähdimme talosta onnellisina kissanomistajina. Äidiltä kuulimme, että kissamme ei ollut se, jonka hän oli meille puhunut. Ei sellaisella asialla ollut siinä tilanteessa enää merkitystä. Meillä oli kissa!
Tyttäreni antoi kissalle nimeksi Osku. Se osoittautui hyväksi nimeksi, sillä kissa oppi tunnistamaan sen nopeasti. Oskun turkki kasvoi tavallisen kotikissan turkkia pidemmäksi ja sen anturoihin kasvoivat pitkät karvat suojaamaan tassuja.
Oskusta kasvoi hyvin seurallinen ja puhelias kissa. Se tervehtii, vastaa ja tulee juttelemaan. Sylissä Osku viihtyy vain hetken. Osku on arvaamaton – kesken silityksen se saattaa hyökätä kimppuun. Näin ei käy usein, mutta yksikin kerta on liikaa. Niinpä vain pidän Oskusta, se ei ole lempikissani kaikkien omistamieni kissojen joukossa.
Tänään vietimme kolmen veljeksen, Oskun, Oton ja Villen, synttäreitä sisareni luona. Kissasynttäreitä olemme viettäneet vuosittain, aina kun se on ollut mahdollista. Kissat eivät tosin tajua olevansa juhlinnan aiheita. Tänään saavuttuamme juhlapaikalle kissat häippäsivät heti omille teilleen. Meillä ihmisillä oli mukavaa. Aurinko paistoi, söimme ihania salaatteja ja jälkiruokasi mansikoita vaniljavaahdolla ja lopuksi vielä kahvia. Lähdimme kotiin tyytyväisinä. Sisarelleni vielä kiitokset hauskoista synttäreistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti