Juhannus on ohi. Ei ole minun suosikkijuhlani, olen jouluihminen ja synttäri-ihminen. Rakastan synttäreitä, omia ja muiden. Syntymäpäivä eroaa virallisista juhlapäivistä ehdottomasti edukseen, koska siinä juhlitaan yhden ihmisen ainutlaatuisuutta. Juuri minua tai sinua.
Kehruu-Jennystä alkoi massateollisuus, massakulttuuri ja massayhteiskunta. Aluksi se oli varmaan ihanaa. Kaikkea ei tarvinnut tehdä itse, vaan vaatteet ja ruoan saattoi ostaa kaupasta. En tiedä missä vaiheessa, kuinka nopeasti teollisen tuotannon alettua, alkoi raivoisa yksilöllisyyden korostaminen. Halu erottua muista on ikiaikainen ominaisuus ihmisessä, sillä se liittyy kosiorituaaleihin, parinmuodostukseen ja kumppanin valintaan. Yhteiskunnallinen ilmiö siitä tuli vasta teollistumisen vaikutuksesta.
Yksilöllisyydestä tuli massatuotannon suurin myyntivaltti.
Ennen teollistumista ja massatuotantoa yksilöllisyyttä korosti Martti Luther, joka vaati teeseissään, että jumalasuhde on yksilöllinen, ei yhteisöllinen. Tarve kuulua johonkin on kuitenkin yhtä keskeinen ominaisuus kuin erottua muista. Yksilöllisyyden avulla myydään yhteisöllisyyttä. Kun ostat tämän tuotteen, kuulut meihin. Tällä tuotteella erotut niistä ja olet osa meitä. Kovin on onttoa yhteisöllisyyttä.
Aldous Huxleyn kirjassa Uljas uusi maailma on yksilöllisyys hävitetty. Hedelmöittyneen munasolun jakautumista jatketaan moneen kertaan niin, että siitä saadaan 12 000 kloonia tai enemmän. Näin saatiin yhteiskunnan tarpeisiin työntekijät. Perhesuhteet katkaistiin, isä ja äiti olivat rumia sanoja. Uljaan uuden maailman dystopia/aikalaiskritiikki on kauhea. Mitä ihmisestä jää jäljelle yksilöllisyyden kadottua? Huxleyn mukaan ei mitään, ontto ja tyhjä kuori, joka tarvitsee somaa ja muita viihdykkeitä. Voisi kuvitella, että seksi on yksilöllisyyden viimeinen linnake. Uljaassa uudessa maailmassa sekin on yhteisöllistetty. Kiinteää parisuhdetta ei saa muodostaa. Jokainen kuului jokaiselle. Eroottiset leikit ovat tärkeimpiä lasten leikeistä. Minulle jäi kirjasta epäselväksi, miksi Uljaassa uudessa maailmassa harrastetaan seksiä paljon. Mutta minä uskonkin seksiin, jossa tunteet ovat mukana.
Tasapainottelu yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä jatkuu. Nykyään vaakakupissa painaa yksilöllisyys enemmän kuin yhteisöllisyys. Kuinka kauan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti