Vasta saavuttuani Turkuun muistin, että ensimmäinen poikakaverini asuu täällä. Minulla ei ole hänen osoitettaan eikä puhelinnumeroa, niinpä laitoin hänelle sähköpostia. Jos en kuule hänestä mitään huomenna, pyydän numeropalvelusta hänen puhelinnumeronsa. Edellisestä tapaamisesta on muutama vuosi.
Aloitimme seurustelun lukion ensimmäisellä, mutta olin ollut häneen ihastunut/rakastunut sitä ennen jo monta vuotta. Elämää suurempi rakkaus, niin kuin rakkaudet siinä iässä ovat. Olimme hyvin tiiviisti yhdessä. Se toimi oikein hyvin vielä lukioaikana, mutta opiskelijaelämään se ei sopinut. Meille kävi niin, että osasimme olla toistemme kanssa kahdestaan, mutta emme osanneet kohdata muita ihmisiä yhdessä. Erosimme seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen hyvässä sovussa. Silti itkin pitkään ja katkerasti kun näin hänet ensimmäisen kerran toisen naisen kanssa.
Sen jälkeen olen saanut nähdä rakastamiani miehiä toisen naisen kanssa useamman kerran. Siihen ei totu koskaan.
Turku vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ainakin vielä. Aura-joen vesi on ruskeaa. Sen näkeminen saa minut ikävöimään ikkunastani näkyvää pilvisten iltojen valkoista merta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti