Kuin jatkoa postaukselleni Battle Royalista on tämä torstain uutinen: Koulutyttö hakattiin rajusti kaksi kertaa Viikissä. Kahdeksasluokkalainen tyttö oli ensin pahoinpidelty asunnossaan (kodissaan?) ja siitä parin viikon päästä Viikin kirkon edustalla. Tapahtumaa oli ensin seurannut kymmenisen nuorta, jotka olivat kännyköillään kutsuneet kavereitaan katsomaan pahoinpitelyä. Lopulta paikalla oli ollut nelisenkymmentä nuorta seuraamassa pahoinpitelyä. Yksi katsojista oli soittanut uhrin äidille, joka tuleminen paikalle lopetti tilanteen. Äiti myös soitti poliisin paikalle.
Missä on tapahtumaa katsoneiden inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, empatia, järki? Barack Obama vastaanottaessaan Nobelin rauhanpalkintoa viittasi ihmisen rajallisuuteen järjenkäytössä.
Tosin sen tajuamiseen, että toista ei saa pahoinpidellä, ei tarvita järkeä. Sen tajuamiseen, että katsomisen sijaan asialle voi ja pitää tehdä jotain, olisi tarvittu empatiaa ja rohkeutta.
Uskon, että tyttö ei halua nähdä ketään niistä ihmisistä, jotka olivat katsomassa. Olen varma, että hän ei halua koskaan mennä alueen kouluun. Uskon, että hän ei halua asua alueella enää. Uskon, ettei hän halua poistua kodistaan niin kauan kuin se on alueella, jolla hänet pahoinpideltiin. Toivon, että hänen perhettään autetaan välittömästi löytämään uusi asuinpaikka kaukana Viikistä.
4 kommenttia:
Kyllä ihmiseen, tähän verenhimoiseen pelkuriin, saa pettyä jatkuvasti. Tämä sukupolvi on turtunut väkivallan näkemiseen, koska sitä tulee kaikista tuuteista. Se ei enää erota todellisen ja fiktiivisen väkivallan eroa.
Tänään oli uutisissa, että kouluihin ehdotetaan hätätekstiviestijärjestelmää Jokelan ja Kauhajoen kaltaisten ampumatapausten varalta. Mutta onko mitään suunnitelmaa tai keinoa empatiakyvyn herättämiseksi ja ylläpitämiseksi? Kuinka opetetaan rohkeutta ja välittämistä? Minusta ne olisivat huomattavasti tärkeämpiä tehtäviä kouluissa kuin hätätekstiviestijärjestelmän suunnittelu.
Voihan olla, että tässä minä-maailmassa kaikki muihin ihmisiin kohdistuva väkivalta nähdään fiktiivisenä. Vain itseen kohdistuva olisi todellista väkivaltaa. Jos kykyä välittää ja tuntea empatiaa voisi kasvattaa ja lisätä, tilanne olisi ehkä toinen. Sillloin ehkä pelkuruus väistyisi ja rohkeus tulisi tilalle, koska ei pystyisi enää katsomaan toisen pahoinpitelyä.
Minkälaisia arvoja näille nuorille on opetettu?
Uutinen järkytti ja veti ihan sanattomaksi. Eniten järkytti se, että tekijä ei tuntenut pahoinpideltäväänsä. Samoin pahoinpitelyn näytösluontoisuus järkytti.
Kuulin radiosta pari päivää sitten, että koulujen kiusaamista vastustava Kiva-projekti on saanut tunnustusta, ja sitä aiotaan laajentaa kaikkiin kouluihin. Käsittääkseni Kivassa opetetaan empatiataitoja.
Kuitenkin pitäisi olla niin, että empattiseen käytökseen rohkaiseminen olisi sääntö eikä poikkeus meidän aikuisten keskuudessa, sillä mehän olemme vastuussa omista (ja myös muiden) lapsista.
Blogissani on sinulle tunnustus. ;)
Lähetä kommentti