31. joulukuuta 2009

Pimeä nousee

Olen naiivi, lapsellinen ja idealistinen. Juuri siksi luen edelleen nuorille suunnattuja kirjoja. Joululukemisekseni valitsin nuorten fantasiakirjan Pimeä nousee, joka on Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa Yllä meren, alla kiven julkaistiin lapsellisin viisikkomaisin kansin, aivan kuin kokeeksi. En tiedä, minkälainen vastaanotto kirjalla oli Suomessa aikoinaan, mutta onneksi sarjan kääntämistä jatkettiin. Varsinkin kun sarjan päähenkilö Will aloittaa olemisensa vasta toisessa osassa.

Ainut syy Pimeä nousee -kirjan valinnaksi joululukemiseksi oli sen tapahtumien sijoittuminen talvipäivänseisauksen ja loppiaisen väliin. Mieleeni ei tullut muita kirjoja, jotka näin tarkkaan ajoittuvan joulunaikaan, vaikka niitä lienee olemassa. Loppiaisen tienoilla luen Loppiaisaaton eli Kuten haluatte!

Valinta oli onnistunut, ainakin se on usein pyörinyt mielessäni katsellessani jatkuvaa lumisadetta ja tuntiessani kiristyvän pakkasen. Lumella ja kylmällä on kirjassa keskeinen rooli, ne ovat tarinassa pimeän keinoja estää ikivanhoja toimimasta. Tapahtumapaikkana on eteläinen Englanti. Maa, jossa pienikin lumisade aiheuttaa edelleen sekasortoa. Kun siihen yhdistää pakkasen, englantilaiset ovat pulassa, ainakin minusta se on vaikuttanut siltä. Kirjassa tosin vain melkein.

"Hassua", Will sanoi kun he puikkelehtivat häntä kohti. "Kaikki on ihan pielessä ja silti ihmiset näyttävät paljon onnellisemmilta kuin muulloin. Katsokaa nyt. Kihisevät innosta."
"Englantilaisia", Merriman sanoi.

Pimeä nousee ei ole elämää suurempi, mutta se on hyvä kirja ja se riittää minulle. Kirjan lukeminen on nautinnollista, koska sen kieli on sujuvaa, kuvailevaa ja taitavaa. Puhdasta fantasiaa se ei ole, sillä Willin elämä tässä ja nyt on koko ajan läsnä. Will on samanaikaisesti viimeinen Ikivanha ja 11-vuotias poika. Molemmat tasot tai elämät on taitavasti lomitettu yhteen. Hyvän ja pahan välinen taistelu on tarinan teemana toki tuttu, mutta silti Pimeä nousee on raikas ja poikkeaa edukseen monesta muusta kirjasta.

Kirjasta on tehty elokuva, jota en ole nähnyt. Olen lukenut muutaman arvostelun elokuvasta. Niissä se yleensä arvioitiin ala-arvoiseksi. Jos se on yhtä huono filmatisointi kuin Kultainen kompassi oli, en sitä halua nähdäkään. Kultaisen kompassin ja koko Universumin tomu -trilogian lukemista suosittelen myös. Miksi tyytyä huonoon leffaan, kun on mahdollista lukea loistavaa kirjallisuutta?

4 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Onpa mukavaa, että olet sittenkin jatkanut kirjoittamista. Minä näitä niin mielellään luen.

Ja lastenkirjojakin luen mielelläni. Lopetin sen Universumien tomun tuossa juuri ennen joulua, ja kaipa se oli hyvä, koska siitä jäi tyhjä olo, kun se loppui.

Päivi kirjoitti...

Kiitos Annikki sanoistasi. Kiva kuulla, että meitä aikuisia lastenkirjojen lukijoita on muitakin.

Anonyymi kirjoitti...

jos pidit pimeä nousee- kirjasarjasta, älä missään nimessä katso elokuvaa!! Elokuva ei ole ollenkaan kirjojen mukainen, mitä nyt ehkä päähenkilö on saman niminen. Kultainen kompassi oli 10x parempi yritys muuttaa kirja elokuvaksi kuin Pimeä nousee..

mutta kyllä, aikuinen olen minäkin.. :)

Päivi kirjoitti...

Anonyymi, jos Pimeä nousee tulisi esim. telkkarista eikä olisi muuta tekemistä, voisin yrittää katsoa sitä. Päätellen kommentistasi ja siitä, mitä olen elokuvasta kuullut, keksisin todennäköisesti nopeasti muuta tekemistä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...