Olen aivan poikki. Töissä olen kuulostellut ihmisten fiiliksiä, enkä ole ainut väsynyt. Kiireen ja pakkotahtisuuden aiheuttamia vuoden loppupuolen fiiliksiä eräs kuvasi sanoilla: ”Olen aivan rikki, niin rikki. Aamuisin en millään jaksa nousta ylös”.
Jos joulua ei olisi, se olisi pakko keksiä, totesi joku. Väitän, että joulun pitkiä pyhiä ja joululomaa odotetaan enemmän kuin kesälomaa. Joulupyhiin liittyy tekemättömyys, nautiskelu, kiireettömyys. Voi lukea lukemattomat kirjat – tai olla lukematta. Perinteisesti (joulu)ruokaa on valmistettu niin paljon, ettei juhlapyhinä tarvitse edes ruoanlaittoon ryhtyä.
Tänä vuonna en matkusta jouluksi Alavudelle. Vanhempani tulevat Helsinkiin ja se on suuri helpotus. Olen koti-ihminen ja siksi oma koti on minulle paras paikka rentoutumiseen, rauhoittumiseen.
Jouluaaton vietämme sisareni luona vanhempieni ja muiden sisarteni perheiden kanssa. Siitä on useita vuosia, kun olemme viimeksi viettäneet yhdessä jouluaattoa. Ei siitä kuitenkaan viittäkymmentä vuotta ole, kuten äitini epäili eilen puhelimessa. Huomautin hänelle: ”Äiti, minä olen 50-vuotias ja minulla on kolme nuorempaa sisarta”. Nauroimme pitkään äidin viidellekymmenelle vuodelle ja se tuntui oikein hyvältä. Toivon yhteisestä joulustamme samanlaista hyvää ja sydämellistä rauhaa.
Huominen on vielä jaksettava töissä ja sitten alkaa joululomani.
1 kommentti:
Kyllä se tosiaan on niin, että juuri joulu on se aika, jolloin levätään. On ihana, kun tietää, että voi olla muutaman päivän todellakin tekemättä mitään kummempaa, että voi käpertyä lukemaan kirjaa, jonka lukemista on odotellut.
Itselläni oli tänään viimeinen päivä, kun piti mennä työpaikalle ennen joulua. Huomenna teen vielä töitä kotona, mutta sitten onkin edessä ahkeraa siivousta, jotta jouluna on koti puhtaana.
On kuitenkin surku, että ihmisten pitää kokea itsensä niin usein niin väsyneiksi. Tsemppiä sinne!
Lähetä kommentti