Olen levoton. Lauantain normaalit rutiinit - siivoaminen, kaupassakäynti ja ruoanlaitto - eivät nyt houkuta. Mieluummin tapaisin rakkaita ihmisiäni, juttelisimme, nauraisimme ja valaisisimme toistemme elämää. En silti soita kenellekään. Ei tässä iässä enää soiteta toiselle ja ehdoteta tapaamista nyt heti. Kaiken pitää olla ennalta suunniteltua, kalenterissa on oltava merkintä tapaamisesta jo viikkoja etukäteen.
Käpertyminen omaan elämään, sen rajoihin ja aikatauluihin, on keski-ikäistymisen selkeimpiä indikaattoreita. Kun impulsiivisuudelle ei enää anneta tilaa, kun aikataulun ja sunnitelmien muuttaminen tuntuu mahdottomalta, elämä on turvallista ja ehkä yllätyksetöntä. Sitä juuri useat ihmiset kaipaavat jatkuvien muutosten maailmassa. Mutta minulle se ei sovi ja ehkä siksi olen yksin.
Tänään ja huomenna minulla olisi vielä mahdollisuus nauttia kotona olemisesta. Maanantaina lähden evakkoon, aloitan seikkailun. Haluaisin seikkailla jo tänään.
2 kommenttia:
Kun on sopivasti käpertymistä ja seikkailua niin se on ehkä paras. Omassa elämässäni on kyllä enemmän sitä käpertymistä.. ;D
Oikeasti olen käpertyjä, mutta toisinaan kaipaan vipinää ja seikkailua.
Lähetä kommentti