Sinä olet tähti

Yritin tänään olla surkea. Ostin ison levyn suklaata ja tavoitteeni ole käpertyä sängyn pohjalle suremaan. Ei se onnistunut kuin suklaan osalta. Söin kaikki 200 grammaa enkä antanut palaakaan muille.

Saavuttuani nykyiseen asuinpaikkaani aloin jutella sisareni kanssa. Hänen lapsensa tuli siihen, aviomiehensä tuli ja katsoimme uutiset. En pysty olemaan surkea, kun on näin paljon ihania ihmisiä ympärilläni! En sanonut aikomuksestani viettää surkeusilta, koska ei sellainen enää tuntunut tarpeelliselta.

Aloin ajatella, että olen joskus ottanut käyttööni tietynlaisen surkeuskäyttäytymisen. Suklaata, sängyn pohjaa ja ehkä itkua. Mutta ei se toimi enää. Tai en olekaan surkea. Asia, jonka kuvittelin tekevän minusta surkean, ei ehkä olekaan niin merkityksellinen minulle.

Olen vakuuttunut siitä, että se Päivi, joka vuosi sitten kirjoitteli Päiväkävelyllä, on muuttunut paljon. Minusta tuntuu, että olen upea. Olen laihtunut ja hiukseni liekehtivät tumman punaisina, mutta ei niistä ole kysymys. Kävin helvetin läpi (dramaattisuus ja ylisanat ovat osa persoonallisuuttani) ja selvisin! Sellaisen jälkeen ei voi kuin luottaa itseensä ja pikku hiljaa myös muihin.

Ehkä tätä on olla viisikymppinen. Uskallusta, rohkeutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Välillä tuntuu, ettei minua voi pidätellä mikään. En pelkää nolaavani itseäni, en pelkää sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Sehän on heidän murheensa tai - ilonsa. Olen vapaa!

Kauko Röyhkän sanoin:

Sinä olet tähti
Sinun säteilys on luonnonlahja,
vapauta se, ja anna leiskua.
Jos et säteile niin taivas alkaa tukehtua
ja painuu hiljaa kasaan,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun olentos on luonnon ihme,
upea kuin kaunein kristalli.
Sut on tehty elään vapaudessa,
kokeilemaan ja käyttään järkeä,
lai lai lai lai lai lai.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Sinun kehosi on instrumentti,
hienompi kuin mikään tietokone.
Sä voit liikkuu sillä paikast' toiseen,
rakastella, ja katsoo maisemia,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun elämäsi kuuluu sulle,
kukaan ei saa koskaan määräillä sua.
Hyvin moni haluais ottaa pois
sun säteilysi, ja käyttää itse sitä.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Miks sä valitat et sull' ei oo,
tai sinä et voi, tai sull' ei anneta?
Miks sä tuijotat vain ikkunasta
betonia ja parkkipaikka?
Lai lai lai lai lai lai.

Mene tuonne, siell' on suuri metsä:
kanervia, männyn neulasia.
Kato ylös niin näet puiden latvat,
avaruudet, vievät linnunradat.
Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Tyttö, sinä olet tähti ...
Poika, sinä olet tähti ...