Kuva on merkillinen. Peilikuvassa olevat ovet ovat kallellaan. Mihin suuntaan ne oikein aukeavat? Onko niistä tarkoitus mennä ulos vai tulla sisään? Miltä näyttää se todellisuus, jonka heijastuma peilikuva on?
Entä kun ihmiset ovat toistensa peilejä, mitä silloin näkyy?Mitä ovat ihmiset, joilla ei ole toista ihmistä vieressään, joilta peili puuttuu? Näkevätkö he peilikuvaansa lainkaan? Ovatko he vampyyreja?
Minkälainen on pitkään yksin ollut ihminen? Sitäkö ennen kuvattiin sanalla vanhapiika, jolla viitattiin naimattomaan ikäneitoon, joka todennäköisesti oli nirsoudessaan omituinen? Kaavamainen ja tapoihinsa kangistunut. Kadottaako yksin oleva ihminen suhteellisuudentajun, koska vain hän itse on kaiken mitta?
Minun peilini ovat tyttäreni, ystäväni ja sisareni. Mutta rakastettua minulla ei ole peilinä. Entä jos uraudun niin paljon omaan elämääni, että en edes tunnista minulle tarjottua rakastavaa peiliä enkä sen heijastamaa kuvaa itsekseni?
2 kommenttia:
Entisajan vanhoista piioista osa saattoi myös olla lesboja, eivätkä halunneetkaan miestä riesakseen. Toisaalta siihen maailman aikaan eivät sitten helposti löytäneet oman sukupuolensa edustajaakaan kumppaniksi. Niinpä ainoa ratkaisu oli elää yksin.
*
Nykypäivän peilittömät ovat monet miehiin uskonsa menettäneitä naisia. Kun on petetty tarpeeksi montaa kertaa, ajattelee helposti, että yksin on parasta ihmisen elää.
*
Menneiden aikojen lesboista en muista kuulleeni puhuttavan, saati sitten kirjoitettavan, mitään. Heidän elämänsä on todellakin tainnut olla yksinäistä ja vaikeaa.
Yksin eläminen on useille valinta. Pettymykset ovat yksi syy, persoonallisuus toinen. Kaikki eivät koe edes tarvitsevansa toista ihmistä vierelleen. Usein epäilen kuuluvani tähän jälkimmäiseen ryhmään. Siksi yksin elävät ihmiset, heidän psyykensä ja onnellisuutensa, kiinnostavat minua. Mitä minusta tulee oltuani vuosia yksin, minkälainen olen?
Toisinaan uskon, että myös minä voin elää parisuhteessa, jopa onnellisessa sellaisessa:)
Lähetä kommentti