13. helmikuuta 2010

Puolikkaasta kokonaiseksi

Sain tietää ensimmäisen poikakaverini pettäneen minua lukemalla hänen päiväkirjaansa. Järkytyin kovasti, sillä olin uskonut rakkautemme olevan täydellistä. Eikä täydelliseen rakkauteen kuulu pettäminen.

Keskustelimme asiasta pitkään. Rakastin häntä niin paljon, ettei hänen jättämisensä tullut mieleenikään. Halusin vain, että hän ei enää tapaa tätä toista naista. Halusin hänen olevan vain minun. Niin hän vakuutti olevansa – ollessaan kanssani.

Keskustelun aikana omaksuin hänen ihmissuhdeteoriansa. Hänen mukaansa ihmissuhteessa on aina kyse vain kahdesta ihmisestä. Jokaisessa ihmissuhteessa. Tämä tarkoittaa täysillä satsaamista siihen ihmiseen, jonka seurassa on, jonka kanssa on. Tämä tarkoittaa sitä, että suhteessa vaikuttavat vain osapuolten yhteiset kokemukset. Tämä tarkoittaa sitä, että suhteet muiden kanssa ovat mahdollisia, koska se ei ole osapuolten välisestä suhteesta pois.

Olimme nuoria, toistemme ensimmäiset. Olimme yhdessä seitsemän vuotta. Hän ei pettänyt minua toista kertaa. Minä petin häntä kerran suhteemme ollessa lopuillaan. Sitä ennen oli pari miestä, joiden kanssa olisin halunnut, mutta siihen ei tullut tilaisuutta.

Jollain tavalla ajatus suhteesta, joka on immuni muille suhteille - vaikka niitä olisikin - jäi määrittämään tapaani olla suhteissa. Näin pystyin olemaan toinen nainen, satunnainen rakastettu, toisen muiden suhteiden rinnalla. En vaatinut toista kokonaan itselleni, koska en ymmärtänyt, miksi niin pitäisi tehdä. Olihan toinen kokonaan minun ollessaan kanssani.

Tällainen ajattelu sai minut lopulta uskomaan, että en ole ns. normaalin parisuhteen arvoinen. Että olen vain satunnainen rakastettu, ei mitään muuta. Silti odotin suhteilta enemmän. Petyin katkerasti, koska en kuitenkaan osannut olla satunnaisuutta enemmän.

Tuntuu, että olen tuhlannut kymmeniä vuosia ja lukuisia suhteita tämän takia.

En halua olla toinen nainen. En halua olla satunnainen rakastettu. En halua puolikasta. En halua antaa itsestäni vain puolikasta. Haluan toisen kokonaan, haluan antaa itseni kokonaan.

Voi olla, että en tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta haluan ottaa siitä selvän.

2 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Olet tehnyt hienon päätöksen. Puolikkaaseen elämään tyytyminen saa ihmisen tuntemaan itsensä puolikkaaksi. Kuitenkin meissä kaikissa on kokoNAINEN piilossa tai näkyvillä. :)

tuulisuoja kirjoitti...

Oikein! Hykertelin tätä lukiessani!

Kuinka monesti olenkaan vakuuttanut ystävilleni (myös miespuolisille): Jos rakkaus on aitoa, ovat molemmat siinä silloin toisilleen Ykkösiä! Kun puntit ovat tasan, sen TUNTEE ja KOKEE. Jos jokin mättää, ihmiset alkavat pohtia: mikä minussa on vikana... vaikka useimmiten pulma on väärässä ihmissuhteessa. Kaikkia ei ole yksinkertaisesti tarkoiettu yhteen.

Viimeeksi viikko sitten katselin 19-vuotiasta nuorta naista, joka kipuili päättymyttä suhdettaan. Sanoin: ihmissuhteiden ei kuulu viedä voimavaroja, vaan ANTAA niitä!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...