Jos pitäisi veikata viikon mieluisinta hetkeä, laittaisin panokseni sunnuntaiaamulle. Ainakin minulle se on viikon paras hetki. Minnekään ei ole kiire. Kahvi, aamusivut ja Hesari, vain sunnuntaiaamuisin saan nauttia näistä kiireettömästi ja keskittyen. Aikaa siihen meneekin muutama tunti. Olen yleensä yksin hereillä, kissa tosin heräilee välillä pyytämään ruokaa tai ulospääsyä. Ihana rauha ja hiljaisuus.
Olen viime aikoina pohtinut ajankäyttöäni. Töissä kuluu eniten aikaa, etenkin näin vähäunisella ihmisellä. Töissäkin on välillä niin kiire, ettei ehdi töitä tehdä! Tämä tosin pitää sisällään ajatuksen siitä, että esim. erilaiset päivystystehtävät estävät tekemästä muita töitä, minun töitäni. Mutta ei minua huoleta se, kuinka vietän työpäiväni ja mitä tehden.
Minua huolettaa se, kuinka onnistun käyttämään vapaa-aikani niin, etten ehdi tehdä kaikkea haluamaani. Ja samalla käytän aikaani esim. tv:n katsomiseen tai Facebookissa roikkumiseen. Miten sellaisiin on aikaa, mutta ei kunnon keskusteluun tyttären kanssa? Mihin aika häviää ja miksi se ei riitä? Ja miksi aina on niin kiire?
Ajankäytössäni on siis jotain vikaa. En ole vielä löytänyt kaikkia henkilökohtaisia aikavarkaitani. Paras keino siihen olisi laittaa ylös kaikki tekeminen ja siihen kuluva aika viikon aikana, mutta siihen vasta aikaa menisikin! Ehkä tyydyn vain vähentämään joitakin ilmiselviä, edellä mainittuja aikavarkaita, jos se jotenkin auttaisi.
Uskon myös kiireettömyyden voimaan ja siunauksellisuuteen. Luovuus ja asioiden löytäminen edellyttävät pysähtymistä, kiireen lopettamista. Perjantaisin töistä palatessani mietin usein, mihin tämäkin viikko on hävinnyt. Mitä olen tehnyt, mitä saanut aikaan, kuinka olen huomioinut tytärtäni, perhettäni ja ystäviäni, läheisiäni? Tarkemmin ajateltuna, toiset ihmiset, rakkaani ja läheiseni, saavat minut unohtamaan kiireeni, useimmiten.
Kiireen poistaa myös ajan itselleen ottaminen. Uintiharrastukseni on minulle juuri tätä. Ja kirjoittaminen. Sitä olisi myös yhteinen aika rakkaan kanssa. Kummallista, miten kello ekan kerran katsottuna on yhdeksän ja seuraavalla kerralla kello onkin jo lähes yksi yöllä. Sellaisesta kiireettömyydestä minä nautin.
2 kommenttia:
Oman kokemukseni mukaan kaikkein paras tapa saada elämään lisää aikaa on vähentää tv:n katselua. Sen voi aloittaa viikon täyspaastolla, jonka aikana on niin runsaasti muuta tekemistä, ettei voi mitenkään ymmärtää miten ehtisi katsoa tv:tä. Sen jälkeen on vain laitettava raja. Onko esim. minun pakko katsoa Forsyten tarua enää kolmatta kertaa, vaikka se ihana onkin? TV on addiktio ja se aiheuttaa riippuvuutta.
En nykyään katso kovinkaan paljon tv:tä, mutta usein se on auki, ihan vaan taustahälynä tai sitten Tyttäreni katsoo sitä.
Tie luovuuteen -kirjassa ehdotettiin viikon lukulakkoa. En tiedä, kuinka sen voisi työelämässä toteuttaa, mutta toeteuessaan se tarkoittaisi pitkälti myös telkkarin katsomisen lopettamista. Ajatus lukulakosta kyllä houkuttelee!
Lähetä kommentti