23. maaliskuuta 2009

Vaihtoehtoinen loppu

Katsoin eilen kolmatta kertaa I am Legendin. Loistava leffa yksinäisyydestä. Elokuva tekee joka kerta minuun suuren vaikutuksen. Olen blogannut leffasta aikaisemmin, jolloin pohdin nimenomaan elokuvan loppua. Taas on kyse nimenomaan lopusta. Elokuvan DVD:llä on elokuvalle vaihtoehtoinen loppu. Olin päättänyt etten sitä katso, mutta uteliaisuus on kai vaikeimmin vastustettavia kiusauksia.

Katsoin sen ja ihmettelin, miksi se oli tehty. Vaihtoehtoinen loppu latisti koko elokuvan ja vei siltä pohjan pois elokuvan nimeä myöten!

Myös Ang Leen leffalle Ylpeys ja ennakkoluulo on tehty vaihtoehtoinen loppu. Elokuvahan päättyy raikkaasti perheen isän tyytyväiseen myhäilyyn. Vaihtoehtoinen loppu sisältää ilmeisesti pakolliseksi koetun lopetussuudelman.

Lienee muitakin vaihtoehtoisen lopun saaneita leffoja, mutta nämä minä tiedän ja olen nähnyt. Olen ihmeissäni.

Tarkoittaako vaihtoehtoisen lopun tekeminen ja sen katsottavaksi tuominen dvd:nä tai jonain muuna muotona sitä, ettei luoteta elokuvaan? Ettei se tuotakaan riittävästi mainostuloja, jos loppua ei tehdä sellaiseksi kuin katsojien kuvitellaan haluavan? Miksi sitä sovinnaisempaa loppua ei sitten suoraan tehdä elokuvan lopuksi?

Elokuvia ja tv-sarjojakin on käsitteekseni tehty siltä pohjalta, että katsojat saavat päättää (eli äänestää), kuinka siinä käy. Mutta ei se ole toiminut. Formaatti on toiminut ainoastaan näissä Idolseissa ja Big Brothereissa, mutta kuka niitä katsoo? Katsojilta kysymistä pidetään kuitenkin vuorovaikutuksellisena ja siten hyvänä asiana. Ja taitaapa joku olla sitäkin mieltä, että silloin on kyse demokratiasta.

Vaihtoehtoinen loppu antaa katsojalle vaikutelman siitä, että hän hallitsee elokuvaa ja sen tarinaa. Valta on katsojalla. Mutta en minä sellaista halua, ainakaan elokuvien osalta.

Ehkä elokuvien vaihtoehtoiset loput rinnastuvat niihin elämänkokemuksiin, joiden olisi suonut päättyvän toisin. Ehkä vaihtoehtoisen lopun mahdollisuus antaa joillekin hallinnan tunteen myös oman elämänsä suhteen. Jos sitten pitää jossittelua elämän hallintana.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan elämässäkin vaihtoehtoisia loppuja, vaikka meille yritetään muuta uskotella.

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Kiitos, Prospero, kommentista! Vaihtoehtoja elämässä on toki aina, mutta minkälaisia vaihtoehtoisia loppuja elämässä on? Voiko elää useaa elämää erilaisten vaihtoehtoisten loppujen mukaisesti vai mitä tarkoitit?