Päivi Lipponen (sd) teki Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen kirjapankkien perustamisesta lukioihin. Mikäli pankkien ja kirjastojen harjoittaman lainauksen ero on Lipposelle ja ehkä joillekin muillekin epäselvä, on asia syytä selventää.
Sekä pankkien että kirjastojen toiminnan näkyvin osa on lainaus. Pankkitoiminnan alusta lähtien kyse on ollut voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta. Lainaa on annettu, mutta ei vastikkeetta, ei ilman korkoa. Koron suuruuden on määrännyt lainanantaja eli pankki.
Kirjastotoiminta on yhteiskunnan ylläpitämää yleishyödyllistä, demokratiaa tukevaa, toimintaa, joka ei pyri tuottamaan voittoa. Kirjastosta saa lainan vastikkeetta, paitsi jos kirjastokorttia pitää jonkinlaisena vastikkeena.
Toivon, että Helsingin kaupunginvaltuusto käsitellessään Lipposen aloitetta, pohtii myös terminologiaa. Jos Helsingin lukioihin halutaan kirjapankkeja, on silloin kyse vastikkeellisesta toiminnasta. Lukiokirjoja kai lainattaisiin silloin maksua vastaan. Jos maksua pidettäisiin vuokrana, oltaisiin ehkä lähempänä kirjastotoimintaa (vrt. Rikhardinkadun kirjasto). Jos Lipposen aloite ei pidä sisällään minkäänlaista maksua lukion oppikirjojen lainaamisesta, on kyse kirjastotoiminnasta.
Käsiteongelma syntyy lainauksen kohteesta. Pankit lainaavat rahaa, kirjastot kirjoja, elokuvia ja musiikkia. Kirjastoja kutsutaan vieläkin jossain päin Suomea lainastoiksi. Suomessa kirjojen lainaus kirjastoista on maksutonta. Miksi pitäisi perustaa pankki kirjojen lainaukseen ja tehdä siten kirjojen lainaamisesta maksullista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti