Vaikka tunnistankin erakon itsessäni, olen harvoin yksin kotona. Toisin sanoen tyttäreni on aina kotona, varsinkin nyt lukion päätyttyä. Siksi tällaiset päivät, jolloin hän sitten ei ole kotona, ovat harvinaista herkkua minulle.
Oikeastaan olen nautiskellut koko päivän. Yksin. Siivosin parvekkeen. Se tosin on siivottava kerran viikossa, ettei kissa toisi sieltä hiekkaa tassuissaan sisälle. Peseydyin ja lähdin kaupungille. Etsin synttärilahjaa 14 vuotta täyttävälle siskontytölle. Kierreltyäni Akateemisessa kirjakaupassa aikani tajusin, ettei tämä tyttö lue kirjoja eikä hän kirjoita käsin mitään. Akateemisen ulko-ovella sytytin tupakan ja jäin siihen katselemaan ihmisiä.
Yhtäkkiä huomasin roskiksen vieressä läpinäkyvän muovipussin, jossa oli kakkulaatikko, jossa oli pasha. Hämmästyneenä katselin sitä. Miksi joku oli jättänyt pashansa siihen? Liikaa kantamuksia tupakkaa sytytettäessä? Puhuin pitkän puhelun sisareni kanssa eikä kukaan tullut puhelun aikana hakemaan pashaa. Kummallista oli, ettei kukaan näyttänyt edes huomaavan sitä. Houkutus oli suuri, mutta en sitä ottanut mukaani.
Löysin lahjan ja palasin kotiin. Sitten ruokaostoksille ja ruoanlaittoa. Syötyäni nukuin ja heräsin sopivasti saunaan. Rakastan kuumaa saunaa ja hyviä löylyjä. Saunan jälkeen hyvää olutta ja musiikkia. Oikein mukavaa joutenoloa.
Ja yksinäistä. Kaipaan rakasta vierelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti