5. huhtikuuta 2009

Ujoudesta itseluottamukseen

Lapsena olin hyvin ujo. Jos myöhästyin koulubussista, aloin mieluummin kävellä kotiin (16 km) sen sijaan että olisin sanonut esim. koululla, että soittakaa kotiin. Koulubussin mentyä ei muuta julkista liikennettä ollut. Kerran menin vain baariin istumaan odottelemaan, että kyllä niiden joskus tulee mua ikävä ja tulevat hakemaan. Kotipaikkani keskustassa ei tainnut olla kuin yksi baari.

Kamalimpia olivat ne aamut, jolloin koulu alkoi yhdeksältä, mutta koulubussi toi kahdeksaksi. Pelkäsin kovasti, että joku huomaa minun olevan jo koululla, vaikka ei olisi tarvinnut. Piilottelin tyttöjen vessan läheisessä käytävässä. En muista, että kukaan olisi minulle koskaan edes huomauttanut "Mitä sinä siellä teet?". Tällainen olin siis noin kymmenvuotiaana. Olin juuri aloittanut oppikoulun ja tunsin itseni aika orvoksi piruksi.

Vielä yliopistossakin olin ujo ja taidan olla sitä jollain tapaa vieläkin. Olen toki tottunut sosiaalisiin tilanteisiin eikä ujouttani kukaan välttämättä edes huomaa. Muut kuin minä.

Ehkä siksi minusta tuntuu, että joudun opettelemaan sosiaalisuutta ja ujoudesta pois koko ajan. On helppoa esiintyä tietyssä roolissa, joita esim. työtehtävät tarjoavat. Mutta yksityiset sosiaaliset tilanteet ovat jotain muuta. En suhtaudu niihin kauhulla, en ole niin ujo. Päinvastoin, luotan itseeni. Tarkkailen kuitenkin itseäni ja mietin, kuinka pärjään. Alkoholi luonnollisesti rentouttaa ja unohdan jopa tarkkailla itseäni. Se on hyvä.

Olen bilettänyt kolmena peräkkäisenä viikonloppuna. Paljon sosiaalista aktiviteettia kaltaiselleni erakolle. Ensin runoilta, jossa join liikaa, nukahdin sänkyyn, kuorsaamiseni häiritsi runon esitystä ja huusin kesken uniani kannustushuutoja. Oli kivaa. Kotiin taksilla hyvässä seurassa.

Tänä viikonloppuna olin synttäreillä kuten edellisenäkin viikonloppuna. 15-vuotiaan tytön synttärit päättyivät Kontulan London-baarissa, jossa juopottelimme hyvään tahtiin. Synttärisankari ei ollut mukana. Kotiin metrolla kiinalaisen kautta. Kontulassa on loistava take wawy -kiinalainen!

Kaikissa näissä tilausuuksissa oli minulle ennestään tuntemattomia ihmisiä. Enkä minä tuntenut itseäni ujoksi, en runoillassa enkä synttäreillä. Ehkä olen oppinut luottamaan itseeni. Harjoittelu tekee mestarin.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...