Sävellahjasta opiskelijakapakkaan

Kävin tänään kuuntelemassa professori Ragnar Audunsonin esityksen The library as a meetingplace for democracy and community building. Audunson on professorina Oslon university collegessa. Minulla esityksen suurin anti oli tavassa, jolla hän peilasi monimuotoisuutta ja eriytyneisyyttä. ”Kultaiselta” 60-luvulta hän palautti mieleemme radion suositun ohjelman Sävellahjan. Kuinka se oli kuunneltava kokonaan kuullakseen ne muutamat pop- tai rockbiisit, jotka ohjelmassa soitettiin. Näin ei enää tehdä. Jos joku asia ei kiinnosta, sitä vältetään, sen yli hypätään eikä sen kanssa olla tekemisissä.

Audunson antoi eriytyneisyydestä esimerkin työmatkansa varrella olevasta kadunpätkästä, jolla on neljä ravintolaa/kahvilaa. Yhdessä käy vain afrikkalaistaustaisia miehiä, toinen on kotiäitien suosima paikka, kolmannessa käyvät opiskelijat ja neljännessä professorit ja opettajat. Kukaan ei vahingossakaan mene väärään paikkaan.

Audunson ei sinänsä pohtinut tätä ilmiötä, hän vain esitti sen, aavistuksen verran negatiivisessa sävyssä. Varsinkin netissä on mahdollista olla tekemisissä vain samanmielisten kanssa. Erilaiset profiloinnit takaavat vielä sen, ettei varmasti saa tietääkään mistään muusta.

Onneksi meillä on vielä sanomalehdet, jotka yleensä selataan kokonaan, vaikka kaikki ei kiinnostaisikaan. Minäkin selaan urheilusivut, vaikka esim. urheilu ei kiinnosta minua.

Audunsonin mukaan kirjastoissa ei voi välttää erilaisuuden kohtaamista. Onneksi meillä on kirjastot, koska minua pelottaa maailma, jossa jokainen on kiinnostunut vain omista ja omanlaistensa asioista.

Kävin tänään Apteekissa, joka selkeäsi oli eritynyt opiskelijakapakaksi. Tunsin olevan väärässä paikassa. Sen sijaan Pankissa asiakaspohja oli laajempi. Se tuntui paljon kotoisammalta.