Ehkä minun pitää vain luottaa tyttäreeni. Uskoa, että hänen elämänsä järjestyy. Sillä tavalla kuin hän haluaa sen järjestyvän. Se ei välttämättä ole siten kuin minä tai joku muu haluaisi sen olevan, mutta on kyse hänen elämästään. Ei minun eikä muiden.
Ystäväni kysyi, koska minä matkustan ja nautin elämästäni. Joskus sitten, kun minulla on siihen rahaa. Elämästäni pyrin nauttimaan koko ajan ja onnistunkin siinä usein.
Iloni ovat pienet. Käveleminen, hyvä kirja, ihana sänkyni, johon illalla voin mennä nukkumaan. Ystävät ja perhe sekä ihan tyttäreni. Blogini. Hyvä ruoka ja sen kohtuullinen nauttiminen. Hyvät elokuvat ja tv-sarjat sekä musiikki. Näistä aineksista rakentuu hyvä elämä.
Sain tänään Celialta bloginapin. Tämä ensimmäinen blogitunnustus ilahduttaa minua. Tuntuu hyvältä.
2 kommenttia:
Sinulla on varsinainen soppa ollut tuon Seanin takia.
Mina en moista katsoisi paivaakaan. Jonkinlainen tolkku pitaa olla.
Royhkeyden huippu tonkia toisen koneella olevia tiedostoja saati muuttaa jotain.
Kundi ei ole normaali.
Toivottavasti tyttaresi jattaa Seanin ja loytaa rinnalleen oikean ihmisen.
Kenenkaan ei tule hyvaksya vahattelya, ilkeilya jne.
Asuuko tyttaresi viela kotona?
Onneksi olet tyytyvainen omaan elamaasi. Pienet ilot ovat elama.
Mukavaa viikonloppua!
Laitoin huvikseni blogiini bloginapin käyttöohjeet, kun ymmärsin, että olet ensimmäistä kertaa sellaisen kanssa tekemisissä. :)
Lähetä kommentti