19. syyskuuta 2009

Nuoretko uuskonservatiiveja? osa 2

Palaan vielä nuorten uuskonservatiivisuuteen, josta oli juttu sunnuntain Hesarissa 13.9.2009. Netti-Hesarissa sitä ei ole. Suoraan siinä ei määritelty, mitä uuskonservatismilla tarkoitetaan. Mutta siihen liitettiin tällaisia adjektiiveja ja substantiiveja kuin turvallisuushakuisuus, mukavuus, muutoshaluttomuus, varovaisuus, pysyvyyden kaipuu, perinteiset sukupuoliroolit ja pesän rakentaminen.

Varsinkin nuorten kommentit miehestä perheen elättäjänä ja naisen jäämisestä kotiin hämmästyttivät minua. Mihin tällainen ajatus perustuu maassa, jossa yliopisto-opiskelijoista yli puolet on naisia? Tekeekö kotiin lasten kanssa jääminen naisen onnelliseksi ja takaako se hyvän elämän perheelle ja lapsille?

Tein jonkinlaista nuorisotyötä seitsemän vuotta. Siinä minulla oli mahdollisuus tutustua nuorten ajatusmaailmaan ja niihin kysymyksiin, jotka heidän mieltään askarruttavat. Työhöni liittyvät nuoret olivat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia ja usein luokkansa menestyjiä – oppilaskunnan jäseniä ja luokkansa priimuksia – mutta poikkeuksiakin oli. Heidän ajatuksissaan oli huomattavissa näistä uuskonservatiivisiksi luetuista asioista etenkin turvallisuushakuisuus. Maailma pelottaa nuoria ja siksi monet heistä kaipaavat lisää poliiseja ja lisää lakeja suojakseen.

Muita uuskoservatiivisia arvoja en niinkään löytänyt. Nämä nuoret halusivat voimakkaasti vaikuttaa asioihin, muuttaa maailmaa. He olivat aidon huolissaan globaaleista kysymyksistä, ydinvoimasta ja ilmastonmuutoksesta. Monet heistä ilmoittivat olevansa valmiita tekemään asioiden eteen jotain. Jos ei muuta niin osallistumaan keskusteluun asioista. Halu muuttaa maailmaa ei kohdistunut pelkästään globaaleihin asioihin.

Perhekeskeisyys ja sukupuoliroolit eivät nousseet keskusteluun, joten niistä arvoista nuorten kohdalla en osaa sanoa mitään. Kuitenkin yli puolet oli tyttöjä. Voiko näiden aktiivisten tyttöjen tavoitteena olla naimisiinmeno, kaksi lasta ja kotiäitiys?

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Sanos muuta! Sitä minäkin olen näiden lehtijuttujen äärellä ihmetellyt..ja kun konservatiivisuuteen yleisesti liitetään suht kovat asenteet ja tietynlainen suvaitsemattomuus, tällainen suunta hieman huolestuttaa.

Celia kirjoitti...

Kiitos tästä, Päivi. Olin ihan oikeasti ihmeissäni siitä, miten tutkimuksessa määriteltiin uuskonservatismi. Käsitteet pitää ensin määritellä ennen kuin ihmisiä voi leimata millään määritelmällä.

Kirjoituksessasi mainitsemasi turvallisuushakuisuus, mukavuus, muutoshaluttomuus, varovaisuus, pysyvyyden kaipuu, perinteiset sukupuoliroolit ja pesän rakentaminen ovat laman tuomia ilmiöitä. Ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja etsivät sitä toisistaan, koska yhteiskunnasta sitä ei saa.

Jokaisen suurtyöttömyysajanjakson aikana ihmiset rupeavat ajattelemaan, että koska töitä ei ole kaikille, säästetään työpaikat miehille (=sille vakavammin otettavalle sukupuolelle) ja laitetaan naiset kotiin hoitamaan perhettä.

En yhtään ihmettele sitä, että myös osa nuorista ajattelee näin, sillä he imevät itseensä kaiken ympäristössään olevan, myös mielipiteet.

Olet tehnyt nuorisotyötä homogenisen ryhmän kanssa. Ymmärsin rivien välistä, että kyseessä on aikaisemmin blogissasi mainitsemasi nuorisoparlamenttitoiminta. Nuoret ovat olleet luokkansa menestyjiä, älykköjäkin ehkä. Heitä on kiinnostanut yhteiskunnalliset ja globaalit ongelmat.

Entä ne nuoret, jotka eivät osallistu nuorisoparlamenttitoimintaan..? Luulen, että tästä nuorisojoukosta löytyy ne näköalattomimmat ja turvallisuushakuisimmat mielipiteet. Tästä joukosta löytyy (uus?)konservatistisimmat asenteet.

On aivan oikein, että aikuiset huolestuvat tästä ilmiöstä. Sen jälkeen olisi hyvä miettiä, mitä tälle ilmiölle voisi tehdä muutakin kuin kirjoitella lehtiin.