- Laita lisää vaatetta päälle.
- Riittääkö sulle varmasti kolme peittoa? Meillä taitaa olla hieman kylmempää kuin teillä.
- Kyllä mä pärjään.
Seikkailu on alkanut ja ensimmäinen yö sisareni kodissa on edessä.Käytössäni on oma huone, sillä huoneen vakituinen asukas - sisarentyttäreni - opiskelee viikot toisella paikkakaunnalla. Ylellistä minulle.
Olen hoivattavana ja hyvänäpidettävänä. Sisareni kysyi minulta, haluanko jotain. Syötävää? Juotavaa? Kotonani minun tehtäväni on esittää nämä kysmykset, kukaan ei ole pitkiin aikoihin kysynyt, mitä minä haluan.
En muista olenko minäkään kysynyt sitä itseltäni. Jos olen niin tehnyt, on kysymys ollut lähinnä retorinen. Minullahan on nämä premissit: uhrautuva mieli ja kiltin äidin kohtalo.
Vastaukseni retoriseen kysymykseen on koko ajan muuttumassa. Premissien merkitys vähenee ja opin haluamaan itselleni jotain. Silloin kysymys siitä, mitä haluan, ei enää ole retorinen.
Nyt on hyvä aika ottaa haluistani selvää. Olen Tarot-korttien narrin kaltainen matkalla kohti itseäni velvollisuuksista ja vastuusta vapaana. 
3 kommenttia:
Minäkin marisen joskus kotona ääneen, että 'kukaan ei koskaan tee mulle aamupalaa'..
Tämmöistä se on kun elää vain lasten kanssa.
Nautihan ylellisyydestä nyt siellä!
Kiltti poikani leipoi kakun eilen :)
Olen nauttinut olostani paljon. Tyttärelläni olen käynyt kylässä päivittäin. Hän keittää kahvit ja tarjoilee pullat. Tällainen roolien vaihto tuntuu todella hyvältä.
Lähetä kommentti