Elokuvassa Revolutionary Road Frank ja April Wheeler yrittävät paeta keskiluokan elämää, jota näkymättömät, mutta raudanlujat, säännöt määrittelevät. Heidän elämänsä on juuri sellainen kuin pitääkin: avioliitto, mies elättää perheen vaimon hoitaessa lapset ja kodin. Lapsia on kaksi, tyttö ja poika. Voiko elämältä enempää toivoa?
Varsinkin April on tyytymätön osaansa. Hän kaipaa muuta ja keksii, että perhe voisi muuttaa Pariisiin. Hän itse kävisi töissä ja elättäisi perheen. Mies saisi rauhassa miettiä, mitä elämältään oikeasti haluaa. April saa Frankin innostumaan ajatuksesta ja he päättävät toteuttaa unelman.
Naapurit ja Frankin työtoverit inhoavat ajatusta. Mikä oikeus noilla Wheelereillä on muuttaa hyviä käytäntöjä, ikiaikaisia tapoja? Nainenko muka elättäisi perheen? Mikä se sellainen mies on, joka antaa niin tapahtua? Mikä oikeus heillä on hypätä pois toivottomasta tyhjyydestä?
Muutto Pariisin estyy. Naapurit ja työtoverit eivät yritä peittää vahingoniloaan. Tiesiväthän he, että unelma Pariisin muutosta oli epärealistinen ja mahdoton toteuttaa.
Kirjassaan Tie luovuuteen Julia Cameron kirjoittaa unelmien toteuttamisen vaikeudesta. On helpompaa jatkaa elämäänsä entiseen tapaan ja unelmoida jostain muusta kuin toteuttaa unelmansa. Olemme kiinni elämässämme ja rutiineissamme. On helpompaa antaa asioiden sujua entiseen malliin, olla passiivinen omassa elämässään, kuin tehdä elämälleen jotain. Unelmien toteuttaminen pelottaa.
Siksi useimpien unelmat ovat hyvin epämääräiset. Haaveillaan epämääräisesti toisenlaisesta elämästä, toisenlaisesta työstä, toisenlaisesta kumppanista. Ajatellaan, mitä kaikkea tekisi, jos olisi aikaa, jos olisi rahaa, jos tilanne olisi toisenlainen. Epämääräiset unelmat pitävät kiinni toivottomassa tyhjyydessä, koska ne tuovat siihen helpotusta.
Muutokseen tarvittaisiin tarkat unelmat. Epämääräisille unelmille olisi esitettävä kysymyksiä. Mitä tarkoittaa, kun haaveilen toisenlaisesta työstä? Mitä se olisi, miten siihen pääsisi? Mitä pitäisi tehdä unelman toteuttamiseksi? Jos unelmana on taito soittaa pianoa, on parasta aloittaa soittotunnit.
Kuulostaa ihan hullulta. Pitäisikö unelmat riisua mukavasta epämääräisyydestä? Pitäisikö niille tehdä jotain? Paljon mukavampaa on lillua tässä elämässä kuin päämäärätietoisesti tavoitella jotain, eikö?
Minä teen joka päivä unelmaa todeksi kirjoittamalla. Mitä sinä teet?
3 kommenttia:
Unelmat ovat unelmia niin kauan kuin ne ovat epämääräisiä. Kun unelmat saavat tarkat ääriviivat ja toimintatavoitteet, ne muuttuvat suunnitelmiksi. Juuri nyt tyydyn unelmoimaan. Suunnitelmat olen asettanut syrjään hetkeksi.
Kovin tuttua myös minulle. Suunitelmallisuus vaikuttaa liian työläältä. Minäkin vain unelmoin siitä, että olisin hoikempi ... Mutta jotain silti teen ja se antaa itseluottamusta ja tunteen elämänhallinnasta.
Luin kesalla kirjan unelmatyoskentely, jonka nimi jo kertoo kaiken eli pelkka unelmointi ei riita vaan toteuttaminen vaatii kovaa tyota. Muutenkin kirja oli taynna hyvia harjoituksia ja listojen tekemista itselle tarkeista kuumista, haaleista ja kylmista haaveista.
Lähetä kommentti