Olen ajatellut kirjoittaa blogia päivittäin. Aina se ei onnistu. Ei ole aikaa, ei ole ideaa ja joskus laiskottaa. Ei huvita, ei jaksa, sängyllä loikoilu ja telkkarin katsominen on houkuttelevampaa kuin kirjoittaminen. Ja onko sitä pakko koko ajan ajatella jotain? Eikö voisi vain olla möllöttää?
Joskus kai voisi olla vain, mutta pelkään jääväni siihen koukkuun. Olemiseen, tekemättömyyteen, tyhjyyteen ja tylsyyteen. Pelkään, että elämäni lipuu ohi, enkä sitä edes huomaa.
Kirjoittaessani, vaikka vain blogia, tunnen eläväni, tekeväni jotain tärkeää. Ei ihmiskunnalle, mutta itselleni. Kesken kirjan, elokuvan, musiikin, toisen ihmisen kohtaamisen alan suunnitella, mitä ja miten tästä kirjoitan. Kirjoitan elääkseni ja elän kirjoittaakseni.
Uusi profiilikuvani on sama, jota käytän Facebookissa. Tunnen itseni enemmän kuvan kaltaiseksi leijonaksi kuin aikaisemman profiilikuvan karikatyyriksi.
1 kommentti:
Komppaan täysillä! Harmikseni olen nähnyt ekan Potterin ja lisäksi mainoskuvia ei voi välttyä näkemästä. Teen kaikkeni unohtaakseni hahmot, sillä eiväthän ne vastaa a) Rowlingin luomuksia ja b) omia mielikuviani.
TSH:n kanssa olen onnistunut paremmin: kaikki elokuvat ja trailerit näkemättä, mainoskuvat katsomatta, lehtijutut elokuvista lukematta. Haluan pitää oman Klonkkuni: hän on limainen, käärmemäinen olmi, jolla on murrosikäisen kiekuva ääni ja yhtä aikaa anelevan ilkeä olemus. Ainakin mun mielikuvissa.
Lähetä kommentti