Miksi minä, keskiyön virkku, en saa noudattaa omaa vuorokausirytmiäni? Sellaisen noudattaminen edistäisi hyvinvointiani, terveyttäni, jaksamistani ja jopa painonhallintaani.
Nukkumaan menen yhden kahden välillä yöllä. Aikaisemmin minua ei väsytä. Aamulla nousen ennen seitsemää nukuttuani viitisen tuntia. Viikonloppuisin, kun ei ole pakko nousta aikaisin, nukun joskus jopa kahdeksan tuntia.
Herään helposti eikä minua yleensä nukuta aamuisin. Kahvi, Hesari, aamusivut ja suihku nostavat vireystilani nopeasti. Täydennettynä reippaalla työmatkakävelyllä olen töihin päästyäni täydessä iskussa. Olen pirteä, tehokas ja keskittynyt. Jos joudun pysähtymään, istumaan paikallani tekemättä mitään (kokoukset ja koulutukset toisinaan), alan pilkkiä ja nukahdan. Nukun pikaunia ja palaan virkistyneenä kokouksesta omiin töihini ;) Töistä kotiin palattuani otan toisinaan puolen tunnin päikkärit, mutta aina en niitä tarvitse.
Olen kärsinyt riittävän unen puutteesta. Silloin minua väsyttää koko ajan. Olenko taas matkalla kohti univajetta vai riittävätkö minulle oikeasti viiden tunnin yöunet?
Loma-aikoina noudatan visusti omaa vuorokausirytmiäni ja elän hitaasti. Ehkä kyse onkin siitä, että oma elämänrytmini on hidas.
Illanvirkkuja kehotetaan muuttamaan vuorokausirytmiään, jotta heidän olisi helpompi elää yhteiskunnassa. Olen yrittänyt, monen monta kertaa. Ei onnistu.
4 kommenttia:
Minun luontainen rytmini on vähän samanlainen, minä vaan nukun pidempiä unia enkä herää yleensä ennen yhdeksää (varsinkin nyt eläkkeellä on ihanaa, kun saa nukkua rauhassa ja herätä ilman herätyskelloa). Toisaalta nukkumaan saatan mennä vasta kahden jälkeenkin, ja kun tarvitsen pääsääntöisesti vähintään kahdeksan tuntia unta, venyy herääminenkin.
On muuten ihan ihmeellistä, että kaikkien ihmisten pitäisi elää samassa rytmissä! Miksi juuri illanvirkkujen pitäisi väkivalloin muuttaa omaa rytmiään? Olen minäkin yrittänyt, ei onnistu. Se sisäinen kello nyt vaan raksuttaa eri tahtiin.
Minulla on päinvastoin. Nukkumaan viimeistään 21.30 ja herään sitten automaattisesti kuuden pintaan. Vaikka olenkin eläkkeellä, rytmi säilyy ja sen on säilyttäväkin, muuten kärsin sitten unettomuudesta.
Myös minä olen illanvirkku. Piristyn yleensä iltayhdeksän jälkeen, jolloin työpäivinä on lähes pakotettava itsensä nukkumaan. Yleensä saatan innostua mm. tiskaamaan yhdeksän jälkeen illalla.
Univajetta kertyy usein ja väsymystä on päivisin, joten jotain tässä pitäis tehdä.
Toinen tyttäristäni on perinyt tämän minulta eli häntä ei saa millään nukkumaan kun taas toinen menee aina mielellään nukkumaan.
Mymskä, olet onnellisessa tilanteessa, kun voit elää oman rytmisi mukaan.
Läheisissäni on paljon aamuvirkkuja. Kuuntelen joka kerta yhtä ihmeissäni tarinoita nukkumaan menemisestä yhdeksältä ja heräämisestä kuudelta.
Tyttäreni on myös iltavirkku. Itse asiassa hänen rytmin mukainen nukkumaanmeno on myöhäisempi kuin minun, vasta kolmen paikkeilla yöllä.
Lähetä kommentti