Parisen viikkoa sitten sain loistavan idean. Olin niin innoissani, että olin hypätä ulos nahoistani.
Kyse on juttusarjasta, kirjoitusharjoituksesta. Pyrin kirjoittamaan lyhyesti, nasevasti, hauskasti, ilmaisuvoimaisesti ja ymmärrettävästi pieniä tekstejä. Ne eivät ole novelleja, ne eivät ole aforismeja, ne eivät ole runoja. En tiedä, miksi niitä pitäisi kutsua, mutta ei nimityksellä ole merkitystä.
Teksteissä on kyse toisenlaisesta näkökulmasta asioihin. En ole missään nähnyt asioita käsiteltävän sillä tavalla. Käännän asiat nurin ja katselen niitä vinosta vinkkelistä. Olin ylpeä ideastani ja uskoin siitä uuden elämän alkavan.
Pari viikkoa niitä kirjoitettuani iski epäilys. Onko tässä sittenkään mitään mieltä? Nolaanko itseni totaalisesti näillä jutuilla?
Pohdin asiaa pitkään. Löysin uusia näkökulmia ideaani ja siitä syntyneeseen projektiin. Löysin mielekkyyden uudestaan. Nyt olen entistä vakuuttuneempi, että kyse on ainakin minulle itselleni erinomaisesta asiasta. Voi olla, että nolaan itseni. Mutta mitä sitten?
Olen helpottunut. Jos joku asia tuntuu näin hyvältä, se ei voi olla väärä tai huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti