Akateemisessa kirjakaupassa osui silmiini kaksi kirjaa. Haluan kummatkin. Toinen oli Suomalainen satu 1: kehittäjiä ja kehityslinjoja ja toinen oli Suomalainen satu 2: perinteitä ja moni-ilmeisyyttä. Yhden osan hinta oli nelisenkymmentä euroa, joten odottelen niiden tuloa alennusmyyntiin parin vuoden päästä.
Pidän saduista ja olen lukenut niitä paljon. Yksi lapsuuden lempisatukirjojani oli Joel Lehtosen Tarulinna, joka sisältää mm. sadut Valkea käärme, Jotaarkka, Kuoleman kesyttäjä ja Tynnyrissä kasvanut tyttö. Myöhemmin tutustuin Laura Soinnen satukirjaan Satuja, jonka sadut ovat lähellä kauhutarinoita, kuten esim. Hukkasaaren vangit. Juhani Konkan Keltainen kurki on huikea kokoelma kiinalaisia satuja.
Nautin kovasti suomalaisista kansansaduista, niiden pankolla makaajista, jäällä kehrääjistä ja etenkin hölmöläisistä. Topeliuksen saduista suosikkini oli Adalmiinan helmi. Koivun ja tähden tarinan Topelius kertoi myös Välskärin kertomuksissa, vain hieman muutettuna.
Joten kyllä, haluan nuo kirjat itselleni.
H. C. Andersenin sadut luin moneen kertaan. Pieni merenneito on ylittämätön ykkönen, mutta Andersenin satutuotanto on niin monipuolinen, että siitä löytyy luettavaa joka mielentilaan. Tuhannen ja yhden yön tarinat luin lukuisat kerrat. Norjalaista kansansatua Auringosta itään, kuusta länteen rakastin, joskus jopa enemmän kuin Pientä merenneitoa.
Viime aikoina en ole satuja lukenut. Tätä nuorta sadunkertojaa olen kuunnellut viime aikoina:
1 kommentti:
Muistan minäkin pitäneeni sadusta Auringosta itään ja kuusta länteen. Hyvin jännittävä se oli. Sitä jo peruskoulussa kuunneltiin ja loikoiltiin patjan päällä.
Lähetä kommentti