15. huhtikuuta 2010

True Blood 2

Tänään, tai oikeastaan nyt on keskiviikon ja torstain välinen yö, tarkoitukseni oli pohtia Houkutusta. En tiedä, saanko mitään aikaiseksi, koska olo on kuin hepulikohtauksessa. Olen kiihkeä, levoton, en pysty keskittymään enkä istumaan aloillani. Se on tämä kevät. Tai sitten syömäni suklaalevyn aiheuttama sokerihumala.

Eikä True Bloodin kakkoskauden jakso Release Me ainakaan vähentänyt kiihtynyttä olotilaani. Paitsi siten, että se naulitsi telkkarin ääreen jakson ajaksi. Pysyin ainakin aloillani.

Ykköskausi ei minua täysin vakuuttanut, vaikka ehdottoman kiinnostava olikin. Vasta katsoessani True Bloodin kakkoskautta ymmärrän, miksi sarjasta pidetään niin paljon. Nyt ollaan asian ytimessä, vihamielisyydessä vierasta, outoa mutta myös tuttua kohtaan, seksissä ja salaisuuksien paljastumisessa. Lisäksi ihmisen heikkous, alttius ja houkuteltavuus ovat kakkoskauden teemoja.

Ykköskkauden jaksoissa minun oli vaikeaa sulatta sen brutaalia, rumaa seksiä. Kakkoskaudella seksi on bakkanaalien ryhmäseksiä. Se on myös rakkausseksiä, himoa ja halua. Mutta myös laskelmoitua ja julmaa. Näin monipuolinen seksi tv-sarjassa on oikeastaan uskomatonta enkä vastaavaa ole muissa sarjoissa nähnyt.

Vaikka True Blood on vampyyrisarjaksi sanottu, ovat sarjan henkilöhahmot kiinnostavampia kuin vampyyrit. Jasonin hahmo, tuo seksi- ja vampyyrinveriaddikti, saa lisää ulottuvuuksia ja on kakkoskauden päähenkilöistä tärkeimpiä. Taran ja Samin hahmot muuttuvat jollain tavalla yhä enemmän itsensä näköisiksi. Sookie pysyy Sookiena.

Vampyyreistä Bill on keskiössä. Hän rakastaa edelleen Sookieta ja joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Hiukan vaisuksi Bill jää tälläkin kaudella. Sen sijaan alueen vampyyrisheriffi Eric saa yhä enemmän ruutuaikaa. Hänen hahmonsa on vakuuttava. Eniten pidän Jessicasta. Hän on uusi vampyyrina ja nuori muutenkin. Siksi hänessä on raikkautta ja tuoreutta, jota muissa vampyyrihahmoissa ei ole.

Ehkä kirjoitan myöhemmin Houkutuksesta. True Bloodin jälkeen se tuntuu kovin laimealta. Silti kirjassa, jota luetaan ja paheksutaan ja ilmeisesti rakastetaan, täytyy olla jotain.

Ei kommentteja: