Hesarin tapa uutisoida Ydinvoima historiaan –päivää ja mielenosoitusta oli vähintään mielenkiintoinen. Vain valokuva ja teksti: ”Ydinvoiman vastainen mielenosoitus keräsi tuhansia ihmisiä Helsingin keskustaan lauantai-iltapäivällä”. Jutun varsinainen aihe oli Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Niinistön puoluevaltuuskunnassa käyttämä puheenvuoro ydinvoimalupien eduskuntakäsittelystä.
Uskomatonta vähättelyä. Noin 3000 ihmistä osallistui mielenosoitukseen, mutta se ei ole Hesarissa edes jutun arvoinen asia.
Sunnuntaisivuilla Hesari ilmaisi kantansa vastaavan päätoimittajan sanoin: ” Useimmat lehdet pyrkivät tukemaan ratkaisuja, jotka edistävät suomalaisen yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä”. Vastaus oli kysymykseen: Mistä johtuu suomalaisen median ydinvoimamyönteisyys?
Pentikäisen vastauksessa rakennetaan mielikuvaa ydinvoimasta vain taloudellisena asiana. Siitä voi myös päätellä, että ne, jotka eivät kannata ydinvoimaa, vastustavat suomalaisen yhteiskunnan taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä. Ydinvoiman kannattajat ovat siis vastuuttomia eivätkä tavoittele yhteistä hyvää.
Tämä on ollut Hesarin linja koko ydinvoimakeskustelun ajan. Asiaa on tarkasteltu ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Hesarin mielipideosastolla on näkynyt toisenlaista suhtautumista ydinvoimaan ja toisia näkökulmia. Tänään oli riemastuttavaa lukea Aki Kaurismäen mielipidekirjoitus otsikolla ”Itsekkään harkinnan jääkylmässä vedessä”. Teksti löytyy paperiversioista ja HS digilehdestä.
Kaurismäki menee heti suoraan asiaan:
"Täysivaltaisena Suomen kansalaisena tunnen syvää huolta siitä kiireestä, jolla isänmaastani pyritään tekemään sekä eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden koekenttä että sen kaatopaikka."
Myöhemmin hän jatkaa:
"Mitä edellä yritän sanoa on lyhykäisyydessään se, että uuden helvetinkoneen rakentamisen sijaan voisimme sammuttaa kauppakeskusten valot sunnuntaisin, ja näin riittävän säästö olisi saavutettu."
Hän lopettaa mielipiteensä:
"Samalla kun ihmiskunta loputtoman ahneutemme seurauksena taistelee olemassaolostaan, ajatus jatkuvasta kasvusta on mahdoton. Sen sijaan kuvitelma elämästä myös ylihuomenna muutakin luomakuntaa kunnioittaen olisi harkitsemisen arvoinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti