Jotain hyvin outoa oli tekeillä Painonvartijoiden Keskuskadun toimistossa Helsingissä perjantaina. Ensimmäiseksi huomasin tv-kameran, joka oli ryhmänohjaaja Mikon takana. Kukaan ei ollut vaa’alla, vaikka tavallisesti siihen on jonoa. Ihmisiä kyllä oli, mutta he olivat kerääntyneet pienen toimiston seinänvierustalle.
Asiaa ihmetellessäni kuulin, että Painonvartijoiden toiminta Suomessa lopetetaan. Tv-kamera halusi kuvata uutisiin punnitustilanteen niin, että kuvaan tulee paino, mutta ei vaa’alla olevan kasvot. Sitä siis ihmiset ujostelivat. Olisi se kai kauheaa, että kaikki Nelosen uutisten katsojat näkevät, mitä joku kasvoton ihminen painaa.
Uutinen toiminnan lopettamisesta hämmästytti minua niin, että en saanut suustani kuin ”Voi hemmetin hemmetti”. ”Saanko laittaa kommenttisi lehteen?”, kysyi Hesarin toimittaja ja kysyi myös nimeäni.
Kerroin nimeni, mutta ehkä painonvartiointi on niin salassa pidettävää, että lehtijutussa Painonvartijoiden toiminnan lopettamisesta nimeni on Tuula. Jutun nettiversiossa ei ole minun eikä muidenkaan painonvartijoiden kommenttia asiasta.
Ja kyllä, uutisissa näkyi minun painoni.
Oli todella harmi, että en voinut jäädä ryhmään. Jäljellä on kolme perjantaita Painonvartijoissa.
2 kommenttia:
Oho, olipa uusi uutinen mulle. Ja niitä Nelosen uutisiakaan en ole nähnyt.
Olen itsekin painonvartijoissa laihduttanut vuosien varrella, onnistuneesti, ja aina lihonut pikkuhiljaa takaisin kun olen ryhmässä lopettanut.
Suomeen voisi tulla oma Painonvartijat, sellainen jolla ei olisi niin sitä amerikkalaista tyyliä kuin tällä varsinaisella on ollut. Painorajatkin ovat olleet hurjan tiukat.
Ehkä netissä toimivat laihdutusfirmat ovat syrjäyttäneet perinteisen yhteiskokoontumisen. Ja kun pitkään käy siellä PV:n ryhmissä niin se alkaa tympiä, sillä ryhmät ovat aika pieniä, toiset ovat aina äänessä, ja joskus vetäjäkin kyllästyttää. Kotikaupungissani esim. on ollut 80-luvun lopulta asti sama vetäjä. Ammattitaitoinen kyllä, mutta alkoi jo kyllästyttää ne samat jutut ja tyyli vetää punnitusiltoja. Nuorekkaampi ja vauhdikkaampi ote olisi ollut tervetullutta..
Joten Painonvartijat ei ehkä enää ole 2000-luvun juttu. Ihmiset eivät enää oikein ehdi ja halua tulla ryhmiin kun monilla aika on tiukilla, työpäivät pitkiä ja muutakin elämää pitäisi elää..
Sooloilija, juuri sen jojoilmiön välttämiseksi olin päättänyt olla Painonvartijoissa niin pitkään että terveellinen ruokavalio olisi tullut elämäntavaksi.
En minä niitä ryhmäläisiä ikävöi. Mutta ryhmänohjaaja oli innostava ja kerran viikossa saatu hehkutus ja muistuts terveellisestä eälämästä innostivat jatkamaan.
Lähetä kommentti