19. toukokuuta 2010

Tappoiko uteliaisuus kissan?

Rakastan uteliaisuutta, halua ottaa asioista selvää. Persoonallisuudenpiirteistä rankkaan uteliaisuuden kärkeen älykkyyden, huumorintajun, emotionaalisuuden ja luotettavuuden rinnalle.

Myönteinen ominaisuus uteliaisuus ei ole aina ollut. "Uteliaisuus tappoi kissan" lienee tunnetuin uteliaisuudesta varottava sanonta. Todennäköisesti se on suora johdannainen Raamatussa olevasta suorasta kiellosta ja uhkauksesta: " Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista, vaan siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä kuin syöt, olet kuoleman oma."

En lähde tulkitsemaan jumalan motiiveja, teologit ja filosofit ovat pohtineet sitä suurella antaumuksella ja asiantuntemuksella tuhansia vuosia. Silti väkisinkin tulee mieleeni, että uteliaisuuden tappavilla seurauksilla uhkaaminen ja pelottelu on keino pitää yllä status quota, pysähtyneisyyden tilaa, yhteiskunnassa ja kirkossa. Jos et tiedä paremmasta, et voi sitä myöskään vaatia. Uteliaisuus on muutoksen edellytys.

Uteliaisuus, halu tietää, on ajanut minua elämäni valinnoissa. Uteliaisuuteni vuoksi aloitin historian opinnot. Uteliaisuutta tyydytän myös työssäni kirjastossa silloin, kun haen ihmisille tietoa asioista, joista en ole koskaan kuullutkaan.

Kuvassa Osku-kissa tarkkailee ympäristöään. Todennäköisesti se tietää parhaiten, mitä tässä talossa ja tällä alueelle tapahtuu. Harmi vain, että se ei kerro minulle tietojaan. Oskua uteliaisuus ei ole tappanut.


3 kommenttia:

soubrette kirjoitti...

Uteliaisuus on ehkä yksi maailman kauneimpia asioita. Sääli, että se rinnastetaan niin usein "urkkimiseen". Jos sanon olevani utelias, se tekee minusta kyylän. Eikai sen niin pitäisi mennä?

tiinakoo kirjoitti...

Näin on! Jos ihminen ei olisi ollut utelias saattaisimme asustella kaikessa rauhassa luolissa. Myönnän olevani liiankin utelias ihminen, mutta samalla kertoilen omasta itsestäni kaikkea sellaista, mitä ehkä ei pidetä soveliaana.Tunnustan olevani "kyylä" ja mieluusti tarkkailisin ihmisiä päivät pitkät, mutta kun joskus on sitä työtäkin tehtävä :)

Päivi kirjoitti...

Uteliaisuus on vielä monien mielissä raamaatullinen perisynti, josta syntiinlankeemus alkoi.Siksi uteliaisuutta kutsutaan urkkimiseksi, kyyläämiseksi ja kaikkein pahimpia ovat juoruakat.

Voisi sanoa päinvastoin, että ihminen ilman uteliaisuutta, kiinnostusta muita ihmisiä ja asioita kohtaan, on kadottanut tärkeimmän osan ihmisyyttään.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...