Vaatekaapistani löytyi jätti-ison muovipussillisen verran rikkinäisiä ja loppuun asti käytettyjä vaatteita. Ketä tai mitä varten olen niitä säästänyt? Olenko kuvitellut, että rikkinäiselle yöpaidalle on vielä käyttöä vaatteena? Tiski- tai lattiarätteinä käytettiin joskus muinoin vaatteita, joista ei muuhun ollut. Tai ne leikattiin matonkuteeksi.
Äitini täti, kutsuimme häntä Hilja-tädiksi, istui lapsuudenkodissani monet kesät leikkaamassa matonkuteita. Hän ei ollut puhelias ihminen. En muista hänen koskaan puhuneen. Kuvittelin, että hänen oikea nimensä oli joku muu kuin Hilja, että häntä vain kutsuttiin sillä nimellä hiljaisuutensa vuoksi. Myöhemmin selvisi, että se oli hänen oikea nimensä.
Nyt asia jäi vaivaamaan. Olisinko voinut viedä sen muovipussillisen vaatteita jonnekin, mistä niistä olisi tehty matonkuteita? Olisivatko ne kelvanneet edes siihen tarkoitukseen? Olisin voinut lajitella vaatteet matonkuteiksi kelpaaviin, jos tietäisin, millaista voi viedä ja mihin.
Nopealla Google-haulla sain tietää, että kangastilkkuja ja valmiiksi leikattua matonkudetta voi viedä Kierrätyskeskuksen askartelupörssiin. Opin, että Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen voi viedä täkkejä, tyynyjä ja toppavaatteita eläinten alustoiksi. Olisi kannattanut googlettaa aikaisemmin.
Käyttökelpoisia, minulle liian isoja tai muuten tarpeettomiksi käyneitä, vaatteita vein kolme muovipussillista Fidan keräyslaatikkoon. Kaappini ovat vielä täynnä tavaraa. Käyn ne läpi ja kierrätän ne, jotka vielä jonnekin kelpaavat.
Teen tilaa uudelle. En tiedä, mitä se uusi on. Minulla vain on voimakas tuntemus siitä, että vanhasta on päästettävä irti. Jotain tulee ehkä tilalle. Se voi olla mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti