26. toukokuuta 2010

Koolla on väliä

Miltei joka kerta kaupassa käydessäni minua ihmetyttää elintarvikepakkausten koko. Ne ovat liian suuria.

Vaikka ostan jauhoja pienimmän myynnissä olevan pakkauksen (1 kg), en koskaan ehdi käyttää sitä loppuun ennen viimeistä käyttöpäivää. Hyvin harvoin tarvitsen voita ruoanlaitossa tai leipomisessa, mutta silloinkin on ostettava 500 grammaa kerralla. Silloin kun kahden hengen perheessäni syötiin vielä lihaa, oli todellinen salapoliisintyö löytää riittävän pieni määrä lihaa valmiista pakkauksista.

Tiedän toki. Leivän voi halkaista ja laittaa puolet pakastimeen. Samoin ruokaa voi tehdä kerralla enemmän ja laittaa pakastimen. Usein olen ollut liian laiska niin tehdäkseni. Enkä tiedä, kuinka paljon minun pitäisi leipoa saadakseni vehnäjauhopaketin kulumaan.

Toivottavasti elintarviketeollisuus on lukenut tämän päivän Hesarin. Suomessa oli yksin asuvia vuoden 2009 lopulla 1 026 000 eli 11 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Prosentuaalisesti heitä on 41 %. Myös kaksin asuvien määrä oli kasvanut. Lisäksi vaikuttaa siltä, että yksin ja kaksin asuvien määrä vain kasvaa vuosien mittaan.

Odotan innolla elintarviketeollisuuden ymmärtävän lukemansa ja muuttavan pakkauskokoja pienemmäksi.

Suuret pakkauskoot ovat vain yksi pieni asia yksin asuvan arjessa. Paljon suuremmista asioista kirjoitan myöhemmin.

3 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Minä haen voin Lidlistä. Käytän sitä lähinnä vain leivontaan ja puuronsilmäksi, joten puolen kilon paketti ehtii vanhentua ennen kuin se on käytetty. Lidlin 250 g:n paketti on melko sopiva minun tarpeisiini.

Muuten olen kiroillut samaa asiaa pakkauksissa. Pienten pakkausten hinnat ovat ihan järjettömiä. On omituista, että joskus suorastaan kannattaa heittää puolet vaikka suoraan biojätteeseen, kun ison pakkauksen saa niin paljon halvemmalla kuin pienen/sopivan.

beettiska kirjoitti...

Voita käytän vain muusiin, satunnaisesti johonkin voiteluun. En leivo, ainakaan usein. Mies kyllä tuo voita talouteen kun on hyv(ä tarjouksia...eli eduja. No kun se oli edussa...(edu on meillä synonyymi tarjoukselle.). Tein maanantaina ison kattilallisen muusia, tiistaina kun lähdin pojalle otin mukaan sitä. Kyllä kelpasi!

Hassua, että nuoret miehetkin punnitsevat ruokansa, mutta omani on töissä ilmavoimissa, kai siellä pitää tarkkailla kuntoaan...?

beettiska kirjoitti...

Muuten, uskaltauduin vaakaan pojan luona. Samaa näytti kuin kotonakin. Ihan liikaa...mutta kai viiskymppinen saakin olla "sopivasti lihava". Kamalaa, olen vanha! - Ja paskat, olen niin nuori kun tunnen olevani!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...