Minulla oli pääsiäisvieras. Tai ei se oikeastaan minun vieraani ollut, vaan kissani. Oskun veli Otto oli meillä keskiviikosta eilisiltaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kissaveljekset olivat yhdessä Villen kuoleman jälkeen. Osku oli isäntänä todellinen herrasmies. Tai sitten Otto on kuningas, missä sitten liikkuukin. Ruoan kissat saivat eri kupeissa yhtä aikaa. Joka kerta Osku oli aloittamassa syömistä ensimmäiseksi laitetusta kupista, mutta väisti aina Oton tullessa paikalle. Oskun kipon laitoin etäälle Otosta, koska en halunnut Oton syövän myös Oskun ruoan.
Oton vierailun aikana tajusin jälleen kerran kissojen konservatiivisuuden. Kissat haluavat, että asiat tehdään samalla tavalla, samassa järjestyksessä ja samaan aikaan. Aina, vuodesta toiseen. Poikkeamat järkyttävät kissan mieltä. Siksi Osku oli vierailun aikana kuin toinen kissa. Vasta viimeisenä päivänä Osku tuli päiväunille viereeni nukkumaan ja kehräsi.
Kaksi kertaa Otto teki jotain syvästi Oskua järkyttävää. Torstaina Osku oli heti ovella minua vastassa ja miukui hädissään: Tule heti katsomaan, mitä täällä on tapahtunut! Haju oli jo paljastanut minulle, mistä oli kyse. Keittiössä, kissojen ruokakupin alustalla oli kissankakka. Oskusta se oli käsittämätöntä käytöstä. Toista kertaa en lähtenyt kotoa hakematta kissojen hiekkalaatikkoa sisälle parvekkeelta.
Lauantaina Osku taas haki minut katsomaan ihmeellistä asiaa. Tyttären huoneessa oli vaatekomeron ovi auki ja komeron neljännellä hyllyllä nukkui Otto. Taitava kissa, tämä Otto! Otto on aina meillä kyläillessään nukkunut vaatekomerossa. Oskusta se on outoa, sillä sille ei tulisi mieleenkään nukkua vaatekomerossa.
Kissojen yhdessäolo oli rauhanomaista rinnakkaiseloa. Otto on jonkin verran isompi kissa. Se ehkä hillitsi Oskun halua puolustaa reviiriään. Lisäksi Otto sähisi ja murisi niin, ettei Osku kertaakaan uskaltanut hyökätä Oton kimppuun. Kevyttä takaa-ajoa kissat leikkivät jonkin verran. muuten niiden aika kului nukkuessa ja syödessä. Tai no, Osku vahti vierastaan koko ajan, joten sen nukkumiset jäivät aika vähälle.
Oton lähdettyä Osku on kehrännyt, ollut tiukasti vieressä ja nukkunut. Mikäs sen parempaa kissan elämää!
2 kommenttia:
Kotiin tullessaan Otto taas tuoksui raikkaalta puhtaalta pyykiltä. Sitä iloa ei kauan kestänyt: aamuun mennessä oli turkkiin jo piintynyt oman kotini turhankin pölyinen haju. Paluu arkeen on alkanut...
Voi mitä persoonia!
Oikein viihdyttävää oli lukea. ;D
Lähetä kommentti