Nyt kaikki musiikki tuntuu samalta, mitäänsanomattomalta. Ei hetkauta, ei tunnu missään. Näin on ollut jo jonkin aikaa.
Poikkeuksia toki on. Musiikin huippuhetkiä kohtaan vielä. Viimeksi vappuna kuuntelimme yhden kappaleen jokaisen valinnan mukaan. Minun valintani oli Päiväkävelyllä aikaisemmin hehkuttamani vankiladuetto oopperasta Faust siten kuin se Oopperan kummituksessa esitetään. Ja taas itkin vuolaasti koko kappaleen ajan.
En minä musiikkia kuuntele pelkästään itkeäkseni. Pikemminkin päinvastoin, musiikki on ollut ilon ja nautinnon lähde elämäni ajan.
Miksi se ei ole sitä enää? Oma osuutensa voi olla tällaisella laitteella, jossa minulla yli 1400 kappaletta musiikkia.
Työkoneellani on 2125 kappaletta. Kotikoneellani on hieman vähemmän musiikkia. Kyse ei ole musiikin määrästä eikä laadustakaan.
En vain jaksa kuunnella musiikkia. Aloitan musiikkipaaston, se ehkä palauttaa musiikin merkityksen. Jos niin ei muutaman päivän aikana tapahdu, niin ei sitten.
2 kommenttia:
Liika on liikaa? Paasto parantanee tämänkin asian.
Paasto alkaa vaikuttaa siten, että musiikkia on ikävä. Jatkan kuitenkin paastoa vielä viikon verran.
Lähetä kommentti