Herään joka aamu toiveikkaana: tästä tulee hyvä päivä.
Illalla istun totuttuun tapaan työpöytäni ääressä puuhaillen läppärilläni jotain, kirjoitan, pelaan pasianssia ja katson telkkaria.
Jos päivä murmelina tarkoittaa hyvää päivää, minua voi pitää onnellisena ihmisenä.
Tämä onni ei tyydytä minua. Olen levoton ja turhaudun. Syön liikaa, ahmin ja tunnen syyllisyyttä. Odotan ihmettä, päätän muuttaa elämässäni miltei kaiken.
Aamulla aloitan uuden päivän murmelina.
3 kommenttia:
Päivä murmelina -elokuvassa minua suuresti viehätti se, että päähenkilöllä kerrankin elämässä oli aikaa kaikkeen mitä hän halusi tehdä, esim. pianonsoiton opetteluun. Taisi se opiskella kieliäkin ja kaikkea muuta kiinnostavaa.
Elokuvan päähenkilö halusi kiihkeästi pois tilanteesta. Ja hän oli rakastunut.
Mahdollisuus ja aika opiskella uusia asioita on aina, en usko siihen tarvittavan erityistä elämäntilannetta.
En tiedä, haluaisinko olla tuo murmeli, ainakaan tuosta elokuvasta. Kyllästyttäisi varmaan aloittaa aina päivä uudestaan ja valloittaa joku ihminen aina uudestaan.
Pari kertaa vielä menisi, mutta tuossa elokuvassa se toistui varmaan kymmeniä kertoja.
Ihan viihdyttävähän oli se leffa.
Lähetä kommentti