Ystävät hämärän jälkeen

Katsoin tiistaina toista kertaa elokuvan Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in). Nyt kun elokuva oli tuttu, nautin siitä vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka elokuvan yleissävy on synkkä ja vähäpuheinen ja siten sopisi paremmin vaikkapa suomalaiseksi tai venäläiseksi elokuvaksi, on siinä muutama kohtaus, joita ei ainakaan suomalaisessa elokuvassa olisi.

Elokuvan lähiössä on baari nimeltä Sun Palace ja sillä on oma vakioporukkansa. Kun baariin tulee uusi ihminen, vasta alueelle muuttanut Elin avustaja Håkan, vakioporukka päättää pyytää Håkania seuraansa. Håkan maksaa laskunsa ja ilmoittaa olevansa kiireinen ja näin torjuu kutsun tylysti. Vakiojengin tyrmistys näin epäsosiaalisen käytöksen johdosta on käsin kosketeltava.

Myös Eli käyttäytyy epäsosiaalisesti tavatessaan Oskarin ensimmäisen kerran. Ensimmäiseksi Eli ilmoittaa, ettei voi olla Oskarin ystävä. Oskar kysyy syytä ja siihen Eli vastaa tylysti, ettei siihen tarvita mitään syytä. Vasta jonkin ajan päästä Oskarilla välähtää ja hän sanoo takaisin, ettei haluaisikaan olla tämän ystävä.

Oskaria ei Elin aloitus kuitenkaan loukkaa. He ystävystyvät ja Elistä tulee Oskarin ensimmäinen ja ainut ystävä. Ennen Eliin tutustumista Oskar on ollut hyvin yksin, niin kotonaan kuin koulussakin. Ainoa vähemmän synkkä hetki hänen elämässään oli ollut isän tapaaminen jossain maaseudulla. Koulussa Oskar olisikin mieluummin yksin kuin kolmen pojan väkivaltaisesti kiusaama. Oskar ei puolustaudu koskaan eikä häntä kukaan puolusta.

Ystävät hämärän jälkeen on vampyyrielokuva, mutta se ei muistuta mitään muuta näkemääni vampyyrielokuvaa. Oskar on 12-vuotias poika, Eli on ollut hyvin pitkään 12-vuotias tyttö. Väkivalta on elokuvassa koko ajan läsnä. Ei sen takia, että Eli on vampyyri. Väkivallan tuntu tulee ihmisten teoista, etenkin Oskarin kiusaamisesta. Håkan tappaa ihmisiä ja valuuttaa ruumiista veret kanisteriin Eliä varten. Mutta jostain syystä se tuntuu viattomammalta kuin Oskarin kiusaaminen.

Eli on hyvin kömpelö vampyyri. Hänellä on toki vampyyrin taidot, mutta hän ei ole tappanut ihmisiä. Vasta Håkanin kuoleman jälkeen Eli hyökkää ihmisen kimppuun. Hän tekee sen varomattomasti, tajuamatta, että joku voi sen nähdä. Eli ei ole tyylikäs eikä cool vampyyri. Syötyään hänen suupielensä ja leukansa valuvat verta ja sitä on myös hänen vaatteillaan.

Läsnä olevasta väkivallasta huolimatta Ystävät hämärän jälkeen on hyvin hellyttävä elokuva. Oskarin ja Elin ystävyys kehittyy vähäeleisesti. Oskar ostaa irtokarkkeja ja tarjoaa niitä Elille. Eli kieltäytyy, mutta nähtyään Oskarin pettymyksen suostuu maistamaan yhden karkin. Seuraavassa kuvassa Eli oksentaa, vampyyrin elimistö ei hyväksy muuta kuin verta. Oskar katselee sivusta. Oksennettuaan Eli pyytää Oskarilta anteeksi. Oskar ja Eli asuvat seinänaapureina ja he morsettavat toisilleen iltaisin.

Suurimman ajan elokuvasta Oskar ei tiedä, että Eli on vampyyri. Hän kuitenkin on alkanut epäillä ja lopulta kysyy asiaa Eliltä. Eli vastaa ensin elävänsä verestä ja hetken päästä myöntää asian. Oikeastaan Oskar halusi vain tietää sen.

Ennen kaikkea Ystävät hämärän jälkeen on hyvä elokuva. Saa nähdä, minkälaiseksi se muuttuu amerikkalaisten käsissä.