Eilen latasin lisää musiikkia puhelimeeni. Vanhoja rakkaita biisejä:
- Ville Pusa: Du. Tämän biisin takia olen nähnyt Ville Pusan kahdesti. Erinomainen esiintyjä.
- Kent: Om du var här
- R.E.M.: The One I Love
- Queen: Under Pressure. David Bowie ja Freddy Mercury yhdessä.
- Crowded House: Don’t Dream It’s Over
- Police: Every Breath You Take. Jokaisen stalkkerin toivebiisi. Joskus luulin tätä rakkauslauluksi, mutta sanat alkoivat ahdistaa. Miksi joku haluaa seurata jokaista hengenvetoani ja askeltani?
- Police: Synchronicity II. Aavemainen, uhkaava fiilis
- Police: Wrapped Around Your Finger
- ym.
Nyt biisejä on sata. Vieläkin liian vähän, sillä samat biisit toistuvat jatkuvasti. Työkoneellani on noin 1600 biisiä. Siihen määrään hienot biisit hukkuvat. Jotta niin ei tapahtuisi, laadin soittolistoja nimellä ”Parhaat”, Superhyvät” jne. Nautin kuitenkin myös satunnaisuudesta ja yllätyksellisyydestä eli yleensä kuuntelen musiikkia randomina. Joskus kyllästyn, joskus yllätyn, kun pitkästä aikaa soi biisi, jota en edes muistanut listalla olevan.
Musiikki on minulle tärkeämpi kuin kirjallisuus, tärkeämpi kuin elokuvat ja tv-ohjelmat. Musiikki on elämänkumppanini. Elämäni tärkein asia se ei kuitenkaan ole.
1 kommentti:
jos joutuisit radio-ohjelmaan "Näistä levyistä en luovu", niin mitä valitsisit? Aikaa tunti ja puolet menee puheeseen.
Mulla olisi helppoa: kieltäytyisin ohjelmasta, sillä maailmassa ei ole ainuttakaan levyä, josta en luopuisi. Tai olisi jo luopunut. Aika aikansa kutakin.
Lähetä kommentti