27. heinäkuuta 2009

Muutoksia

Olen ensimmäistä päivää töissä loman jälkeen. Mieleni on valpas ja aktiivinen, oikeastaan odotan hyvää työvuotta alkavaksi. Töitä, jopa mielekkäitä töitä, pitäisi olla riittävästi. Toivon, että parin hirvittävän työvuoden jälkeen pystyisin keskittymään töihini kunnolla.

Kuitenkin jossain on hahmoton ajatus siitä, että työpaikkani on minulle väärä. Jos en olisi nykyisessä työssäni, tekisin varmaan samaa kuin lomalla. Kirjoittaisin, haistelisin tuulta, etsisin kirjoja ja musiikkia sekä lukisin ja kuuntelisin niitä. Perustaisin tanssikoulun naisille, jotka haluavat liikkua, mutta eivät kehtaa mennä kuntosalille. Vetäisin Keskeneräisten asioiden iltoja. Opettelisin soittamaan, kerrostalossa soitin olisi syntikka. Huilun soiton voisin opetella uudestaan, jos kerrostalossa saisi harrastaa musisointia.

Kirjoittaminen tuntuu oikein hyvältä. Harrastus se ei ole. Se on välttämättömyys. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan parhaiten minulle sopiva tapa ilmaista itseäni. Bloggaaminen on oiva keino siihen, samoin aamusivut. Kummassakin on ideana saada teksti valmiiksi. Ilman sitä jäisin pohtimaan ovatko valitsemani sanat ja sanajärjestys parhaat kuvaamaan haluamaani asiaa, eikä valmista tulisi. Tunnen, että pitäisi kirjoittaa paljon enemmän, mutta aika ei tunnu riittävän.

Kotielämäni mullistuu tänään kolmeksi viikoksi. Tyttären poikakaveri Englannista tulee meille. Nuori pari on riidellyt railakkaasti ja ehdin jo toivoa, ettei vierailu toteutuisi. Kaksioni käy ahtaaksi meille kolmelle ja koettelee kärsivällisyyttä. Myös tytärtäni jännittää vierailun sujuminen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Unelmat ja arki ovat elämässäni kaukana toisistaan. Kaipaan elämääni muutosta, mullistusta, joka toisi mukanaan, no, ainakin rakkautta ja elämän, joka tuntuisi enemmän omalta.

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Aamusivut! En ollut kuullutkaan moisesta, mutta hieno idea ja kokeilu, hienoa jos olet siinä onnistunut. Minulla on aina välillä 5 riviä päivässä -tyyppisiä kirjoituskokeiluja, mutta en saa vain jatkettua niitä. Blogikirjoittaminen on ainoa kirjoittamisen muoto, jota olen saanut jatkettua edes muutamia kuukausia. (Minulla on muuten Cameronin kirjoitusopas, pitäisi varmaan lukeakin se joskus.)

Mahtavaa, että on tuollainen olo loman jälkeen. Itselläni on aina lomalla sellainen olo, että ihmisen ei pidä tehdä töitä ja oikea elämä on muualla ja haaveilen ties mistä elämänmuutoksista. Sitten kun työt alkavat, pikkuhiljaa turtuu ja palaa vanhaan. Viime aikoina olen kyllä kehitellyt ja yritellytkin joitain elämänmuutoksia, mutta mitään kovin radikaalia ei ole tapahtunut eikä taida tapahtuakaan. No, pääasia että arki on hyvää, vaikka kaikenlaisia haaveita ja suunnitelmia riittääkin.

Ymmärrän, että kommuuniasuminen ahdistaa. Itseäni se ahdistaa aina, vaikka olisi kivojakin ihmisiä, joiden kanssa majailla. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin kuitenkin! Toivon sitä samaa itsellenikin, sillä asumme ensi viikon miehen, hänen tyttärensä ja tyttären poikaystävän kanssa yksiössä ulkomailla, uusi kokemus sekin.

Vielä lyhyt viittaus aiempaan postaukseesi: minusta pitäisi pitää erillään yksinäisyys ja yksin asuminen. Yksinäisyys ei varmasti monillekaan sovi, ellei ole aivan erakkoluonne, mutta ei parisuhde takaa, ettei ihminen olisi yksinäinen, eikä yksinelävä puolestaan ole välttämättä ollenkaan yksin. Ja jotkut yksin parisuhteessa olleet vasta vailla itsenäistä elämänhallintaa ovatkin... Kuten sanoit, keskustelunaihe oli varmasti tärkeä, mutta pitäisi välttää stereotyyppisiä ajatuksia parisuhteellisista ja -suhteettomista ihmisistä.

Päivi kirjoitti...

Kannattaa tutustua siihen Cameronin kirjaan Tie luovuuteen, josta sain yllykkeen aamusivujen kirjoittamiseen. Siitä vaan kirjoittamaan.

Ensi viikkosi kuulostaa hyvin haastavalta ja jännittävältä. Ja mukavalta. On mukavaa, kun on paljon ihmisiä - ainakin jonkin aikaa!

Parisuhde ei ole takuuvarma juttu yksinäisyyttä vastaan. Yksinäisyys parisuhteessa ja yksinäisyyden muodoista katalin, koska se on voimakkaasti normin vastainen. Silti se lienee aika yleinen. En halunnut tukea stereotypioita, mutta taisin kirjoittaessani olla laiska.

Jenni kirjoitti...

En tarkoittanutkaan, että sinä olisit tukenut stereotypioita, vaan yleistä keskustelua niin mediassa kuin muuallakin. Minua ärsyttää usein parisuhteen ihannointi, kun nekin jotka ovat huonossa suhteessa puhuvat halveksuvasti "sinkuista".

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...