Miksi en pääse sinusta eroon? Vihaan sinua, koska kaipaan sinua. Jokainen päivä toivon näkeväni sinut, kuulevani sinusta jotain. Jokainen päivä pelkään tapaavani sinut. En ole varma, pystyisinkö olemaan viileä. Ai sinäkö siinä, mitä kuuluu, miten menee. En millään pysty olemaan kaverisi. Se sattuu niin pirusti.
Aina välillä ikäväni kasvaa niin suureksi, etten voi pitää sitä sisälläni. Kirjoitan sinusta ja sinulle. Jälkeenpäin minua nolottaa. Miksi toin haavoittuvaisuuteni ja herkkyyteni esille? Miksi en voinut vain kärsiä hiljaa mielessäni? Onko pakko nolata itsensä julkisesti myöntämällä, että olen toivottomasti rakastunut mieheen, joka ei minusta välitä. Välitti hän joskus – hetken. Enkä minä saa häntä mielestäni.
Haluaisin kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti