Lomailua

Lomani aikana olen päivittäin käynyt Hietsun kirpparilla. En etsi tavaraa enkä vaatteita, ne eivät minua kiinnosta. Etsin Agatha Christien sellaisia kirjoja, joita minulla ei vielä ole. Viime kesänä Christietä liikkui paljon. Tänä kesänä ei lainkaan. Tällä viikolla oli myynnissä ranskankielinen Idän pikajuna. En ranskaa osaa ja Idän pikajuna on jo hyllyssäni. On kummallista, että Christietä ei näy lainkaan. Onko joku muukin päättänyt kerätä kaikki Christiet?

Christien puutteessa olen ostanut kaksi muuta kirjaa. Markus Zusakin Kirjavarkaasta kiinnostuin heti lukiessani siitä ensimmäisen arvostelun tai esittelyn. Sain sen 1,5 eurolla. Hitaasti mutta kiehtovasti alkavaa Kirjavarasta olen lukenut sadan sivun verran. Kirjassa kuolema kertoo tarinan kirjoja varastavasta tytöstä Natsi-Saksassa.

Toisesta kirjasta minulle kertoi sisareni. Hän on loistava kertomaan kirjoja ja joskus on käynyt niin, että kirja on ollut parempi hänen kertomanaan kuin luettuna. Saa nähdä, miten Eileen Favoriten Sankarittarien käy. Kirja majatalosta, jonka vieraina ovat romaanien sankarittaret, täytyy olla mukaansatempaava.

Toinen suosikkipaikkani on Kirjasto 10. Sieltä käyn lainaamassa musiikkia. Kesän aikana sielläkin on vähän asiakkaita ja levyt ovat kirjastossa, ei lainassa. Levyjä on kaikkialla, ikkunalaudoilla, kärryissä ja hyllyissä. Ihana paikka. Mutta ei sielläkään ollut The Inmatesin albumia The First Offence. Kysyin sitä tänään kirpparin levymyyjältä ja hän lupasi etsiä sitä minulle.

The First Offence ja the Inmates vievät minut kahdelle aikamatkalle. Ensiksi kevääseen 1982, jolloin poikakaverini palasi kahden kuukauden Englannin reissultaan modiksi muuttuneena. Tuomisina hänellä oli mod-maihari ja runsaasti levyjä. Toiseksi ne vievät loppuvuoteen 1997, jolloin näin Inmatesin Tavastialla. Menin ystäväni kanssa Tavastialle, koska hänkin meni. Tajusin vasta musiikkia jonkin aikaa kuunneltuani, että hei, tämähän on se Inmates, josta pidän. En tainnut siihen aikaan seurata keikkakalenteria – enkä seuraa nykyäänkään.