10. toukokuuta 2009

Ebola Helsinki

Työpaikkani kierrätyskärrystä poimin itselleni Taavi Soininvaaran Ebola Helsingin, joka julkaistiin vuonna 2000. Luettuani teoksen ymmärrän, miksi se oli annettu kiertoon.

Teos käynnistyy tuskallisen hitaasti, vaikka kaikki tapahtuu kolmen päivän aikana. Teoksen roiston motiivi esitellään heti alussa, mutta se on epäuskottava. Ainakaan minä en usko, että välttyäkseen joutumasta vankilaan lapsen yliajosta ihminen tappaa muutaman ihmisen ja myy tappavaa ebola-virusta terroristeille. Motiivin selviämisen jälkeen olo oli hyvin ristiriitainen. Näin heikkoa selitystä en usko. Teos koukutti kuitenkin jollain tasolla. Vaikka tarina oli arvattavissa, halusin tietää, miten siinä käy.

Halusin myös tietää, selviääkö kirjailija kunnialla teoksesta. Ei aivan selvinnyt. Teos on kevyt ja kiltti verrattuna Jack Baueriin ja 24:een. Epäuskottavuus ja kliseisyys vaivaa tekstiä ja juonenkulkua. Kliseistä esimerkkinä olkoon papiljotit päässä aamutakissa liikkuva nainen. Ei kai tuollainen kuva naisesta ole ollut muuta kuin panettelua vuosikymmeniin. Lopussa on vielä lupaus mahdollisesta jatkosta. Saisin lukea lisää Arto Ratamon seikkailusta vakoilun jännittävässä maailmassa. Kuinka tylsää.

Taidan palautta Ebola Helsingin kierrätyskärryyn. Ehkä joku toinen nauttii kirjasta enemmän kuin minä.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...