”Hänen on hyvä hymyillä, kun työ on palkitsevaa ja asiakkaat tyytyväisiä”, kirjoittaa Salla Korpela Kirkko & kaupunki -lehdessä. Tyytyväisenä hymyilijänä on kirjastoauto-osaston johtaja Auli Strömberg.
Kokemuksesta tiedän, että kirjastotyö voi olla palkitsevaa. Tiedän myös sen, että kirjastoalan palkat ovat etenkin yleisissä kirjastoissa alhaiset. Ehkä kirjastolaiset ovat edelläkävijöinä vuosikymmenet soveltaneet Hyvän työn manifesti 2009:ää. Sen mukaan itse palkka ei tulevaisuudessa muodosta tärkeintä kriteeriä työpaikkaa valitessa. Ihmiset saattavat jopa hakeutua pienempipalkkaiseen työhön, kunhan se muuten on palkitsevaa.
Tämä on ansa, joka hyvin paljon muistuttaa ”kutsumustyön” aiheuttamaa ansaa. Eihän työstä, josta pitää, josta saa iloa tai johon tuntee kutsumusta, tarvitse maksaa tehtäviä vastaavaa palkkaa! Varsinkaan naisvaltaisilla aloilla. Kummasti näihin aloihin liitetään myös adjektiivi matalapalkkainen.
Hyvän työn manifesti 2009:ssa lähtökohtana oli, että yleinen elintaso on niin hyvä, ettei työtä tehdä palkan vuoksi. En tiedä, missä maailmassa julkaisun laatineet Demoslaiset elävät.
Tiedoksi: työssä käydään, töitä tehdään palkan vuoksi. Jos työ sen lisäksi on "palkitsevaa", niin mikäs sen parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti