Kissa oli pudottanut hyllystä valokuva-albumeja ja ennen paikoilleen palautusta selasin ne läpi. Huomio kiinnittyi etenkin kuviin itsestäni ja toisaalta niiden vähälukuisuuteen. Muistan jossain vaiheessa päättäneeni, etten ota juhliin mukaan kameraani, koska se tarkoittaa sitä, ettei minusta ole yhtään kuvaa. Niinpä niistä juhlista ei ole kuvia lainkaan.
Kun erosin miehestäni ja muutin tyttäreni kanssa tähän nykyiseen asuntoon, kameran ostaminen oli ensimmäisiä tekojani. Oman elämän dokumentointi tuntui tarpeelliselta. Näyn valokuvissa, olen siis olemassa. Jos olette nähneet Jan Troellin Il Capitanon, tiedätte kuinka tärkeää se on. Aina se ei johda murhaajan uraan, mutta pahalta se tuntuu, kun ei löydä itseään ryhmäkuvisst, ei iloisista perhekuvista, ei kaverikuvista, ei mistään - paitsi työpaikan henkilökuntamatrikkelista.
Selaamani valokuva-albumit ovat ajalta ennen digikameroita, uusimmatkin kuvat viiden vuoden takaa. Kuvia katsellessani näin itseni uudella tavalla: minähän olen ollut kaunis ja säteilevä! Miksi kukaan ei sanonut sitä minulle? Kauniiksi minua ovat aikuisiällä kehuneet vain äitini ja sisareni – heidän kehuja on vaikea uskoa. Tuntuu kuin he tekisivät sen viran puolesta.
Eipä minua lapsenakaan kehuttu kauniiksi. Perheessämme oli vain yksi kaunis lapsi. Ainakin vain yhtä kehuttiin kauniiksi. Me muut taisimme sitten olla rumia tai jotain siltä väliltä. Kun ei mainittu kauniiksi, ainakin minä aloin uskoa olevani lähempänä rumaa kuin kaunista. Tällaista omakuvaa ei muuta mikään, vaikka esim. minua pyydettiin mainoskuviin (kyllä, olen mainostanut keittiökalustoa noin 11-vuotiaana), ei muita.
Vaikka nyt näytän mielestäni kauniilta vanhoissa kuvissa (myös lapsuuden aikaisissa), muistan etten pitänyt niitä ”hyvinä” ne ensi kertaa nähdessäni. Voihan olla että kymmenen vuoden päästä pidän itseäni kauniina myös viime viikolla otetuissa valokuvissa. Haluaisin silti pitää itseäni kauniina nyt, en jälkikäteen asiaa valokuvista päätellen.
Käsitykseni omasta ulkonäöstäni ei toki perustu valokuviin. Ihminen on toki niin kaunis, kuin miltä itsestä tuntuu. Kauneus on myös katsojan silmissä. Aina silloin tällöin peiliin katsoessani totean olevani kaunis tai ainakin oikein kivannäköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti