11. toukokuuta 2009

Pakko päästä nukkumaan

En saanut nukuttua viime yönä. Nukkumaan meni yhden jälkeen. Heräsin puoli neljältä. Mieleen nousi oikein hyviä ahdistuksen aiheita ja sydän tykytti sen mukaisesti. Suunnittelin kymmenkunta bloggausta. En laittanut niitä mihinkään muistiin, ehkä ensi yönä teen sen.

Luin Cameronin Tietä luovuuteen, mutta se herätti levottomuutta. Tuntui kuin heti paikalla olisi pitänyt lähteä ulos kävelemään tai alkaa kirjoittaa aamusivuja. Katsoin Ruotsin tv4:lta Lostin. Siellä ollaan Lostissa pari jaksoa jäljessä. Tämän sarjan ollessa kyseessä kertaus ei ole pahitteeksi. Telkkarin horteinen tuijottaminen rauhoitti mieltäni ja Lostin päätyttyä uskoin saavani vihdoinkin nukuttua. Pyörin sängyssä vielä pitkään, ahdistuspiikkejä kokien. Nukahdin ehkä joskus lähempänä kuutta.

Kello soi seitsemältä. Siirsin herätyksen tuntia myöhemmäksi.

Jatkuva väsymys imee minusta kaiken energian. En jaksa mitään, olen liian väsynyt. Töihin keskittyminen on lähes mahdotonta. Kotitöitä en jaksaisi millään tehdä. Yritän kovasti pysyä hereillä, olla skarppi. Tosiasiassa muistutan zombieta mustine silmänalusineni ja tuijottavine katseineni.

Viikonloppu ei riitä korjaamaan tilannetta. Tarvitsisin unilomaa. Jos vaikka tekisin Anna-Leena Härköset ja nukkuisin puoli vuotta. Paitsi etten ole varmaan koskaan nukkunut edes kahdeksaa tuntia yössä.

Tarvitsisin noin 7 tuntia yössä. Sitä en saa kuin ehkä viikonloppuisin. Menen nukkumaan myöhään ja joudun heräämään aivan liian aikaisin. Aamusivujen kirjoittamisen lopetin osittain siksi että en enää jaksanut nousta sitä varten puolta tuntia aikaisemmin. Töissä taistelen jatkuvasti miinussaldon ylärajaa vastaan. Loppukuu onkin yleensä aikamoista puserrusta, kun pitää saada miinukset alle viiden. En väsymykseltäni jaksa olla töissä. Pakko päästä nukkumaan.

Suunnittelen kaikenlaisia keinoja väsyttää itseni niin etten voi olla menemättä ajoissa nukkumaan. Suosikkini on liikunnan lisääminen hirmuisiin määriin. Että kävelen muutaman tunnin päivässä. Uin joka päivä ainakin 45 minuuttia. Totuus on, etten ole jaksanut mennä uimaan puoleentoista kuukauteen. Töihin kävelen ja takaisin kotiin. Mutta siitä ei tule yhteensä edes tuntia.

Voisin tietenkin yrittää pysyä hereillä töistä kotiin päästyä. Etten nukkuisi päiväunia. Mutta yleensä olen niin väsynyt, että nukahdan jopa tuoliin.

Tätä on jatkunut melkein vuoden tai kauemmin, en muista.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa hurjalta! Sen vähän mitä luin. Ota sairaslomaa!!

Minäkin olen fibromyalgikko ja siksipä kerron, että nyt on menossa nimienkeräys fibromyalgian tunnustamiseksi Euroopassa. Vetoomuksen voi allekirjoittaa:
http://www.reumaliitto.fi/sivut/etusivu/
(oikea ylänurkka)
tai suoraan
http://www.enfa-europe.eu/indexpet.php

Käy lääkärillä ja kerro tilanteesta. Jos, pää ei kestä ei kestä kroppakaan ja, jos ei kroppa kestä ei kestä pääkään. Toisin sanoen -" älä herran tähen "- uuvuta itteäs kuiviin!

Terveisin huolestunut

Päivi kirjoitti...

Kiitos vinkistä, kävin allekirjoittamassa.

Ainainen väsymys haittaa elämääni. Parasta mennä lääkäriin.

Tuija kirjoitti...

Toivottavasti saat lääkäristä apua.

Minäkin olen koko ajan väsynyt vaikka nukkuisin 12 tuntia yhteen menoon. Viikonloppuisin niin yleensä teenkin. Sairauslomien aikana piristyin, mutta nyt taas olen kuin unissakulkija. Lääkäriin vissiin pitäisi täälläkin mennä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...