9. toukokuuta 2009

Uneksijoiden sukua

Olen uneksijoiden sukua. Äitini ja isäni olivat haaveilijoita, isäni isä oli haaveilija, äitini isä oli haaveilija. Molemmat isoisäni uneksivat paremmasta maailmasta. Heidän paremmat maailmansa olivat erilaiset. Äitini isä oli pasifisti. Köyhä talonpoika, jolla oli 13 lasta. Todellisuus oli hänelle usein vähemmän mieluisaa kuin unelmat, joita hän näki alkoholin avulla. Isän isäni ei juonut lainkaan. Hän ei niin köyhä ollut ja lapsiakin oli vain neljä. Hän unelmoi oikeudenmukaisesta maailmasta, puhui siitä pojalleen jatkuvasti. Kunnes kuoli syöpään isäni ollessa 14-vuotias.

Vanhempani ottivat mallia vanhemmistaan ja jatkoivat uneksimista. He kaipasivat myös parempaa maailmaa. Ongelmana oli, että asioista useimmiten vain uneksittiin. Niistä puhuttiin, paljon ja kaiken aikaa. Mutta siihen se jäi. Varsinkin äiti uneksi siitä, mitä muuta hän voisi elämässään tehdä ja olla kuin viiden tytön äiti. Unelmat olivat innostavia ja osa olisi ehkä ollut toteutettavissa. Mutta ei.

Paitsi yhden asian vanhempani toteuttivat. He innostuivat kovasti A.S. Neillistä ja vapaasta kasvatuksesta. Perheessämme otettiin käyttöön perhedemokratia. Joka sunnuntai kokoonnuimme olohuoneeseen keskustelemaan asioista. Eihän siitä mitään tullut. Isä oli pelottava, diktaattori perheessään. Jo se piti huolen, että todellisia kysymyksiä ja ongelmia ei perhedemokratiaistunnoissa käsitelty. Aina istunnot päättyivät siihen, että joku lapsista itki ja huusi, isä oli vihainen ja me muut olimme peloissamme ja pettyneitä. Eihän tämä vastannut esikuvaansa lainkaan. Ei A. S. Neillin Summerhilliä eikä sitä tapaa jolla Tusinoittain halvemmalla –kirjassa toimittiin. Perhedemokratiaa toteutettiin perheessämme ehkä pari kuukautta.

Saman uneksimisen näen itsessäni ja sisarissani. Olemme loistavia puhuessamme unelmistamme. Siitä, millainen maailma voisi olla. Siitä, mitä olisimme ja tekisimme, jos emme olisi sitä mitä olemme.

Eihän uneksimisessa mitään vikaa ole. Mutta joskus tai useimmiten, pitäisi myös toteuttaa unelmansa. On meissä myös sisua, isosiskoni väitteli tohtoriksi performanssitaiteesta ja pikkusiskoni rakensi mökin. Upeaa!

Minussa sisua saisi olla enemmän. Mistä sitä saa?

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...