Eilen sain taas kärsiä harkitsemattomuudesta. Siitä, että pitäisi ajatella ensin, sitten vasta toimia.
Aloitimme juhlahuoneiston siivoamisen eilen. Sain sisareltani ohjeet, että voisin aloittaa vessan siivouksella ja sitten aloittaa työhuoneen tyhjennyksen. Työhuoneelle en osannut tehdä mitään, joten aloitin vessan siivouksella. Kesti aikansa ennen kuin löysin sopivan rätin ja pesuaineeksi löysin vain Tolua. Niinpä ajattelin pestä pöntön myöhemmin. Mutta lattia ja muut olivat toki pestävissä saman tien. Niinpä lakaisin lattian, riisuin sukat ja pitkikset, koska vessan pesu on märkää puuhaa, ja aloin suihkuttaa vettä käsisuihkusta. Niin minä kotonakin pesen vessan/kylpyhuoneen. Jonkin aikaa suihkutettuani tajusin, että eihän vessassa ollut kaivoa lainkaan! Se onkin vain vessa, ei kylpyhuone.
Jatkoin suihkuttamista, kun kerran olin sen aloittanut. Lisäsin vain lattialle Tolua. Lattian kuivaaminen pienellä rätillä oli melkoisen epämiellyttävää. Märän rätin puristin kuivaksi vessanpyttyyn useamman kerran. Vessapaperin avulla sain pois kastuneet villakoirat. Sain lattian kuivaksi – ja puhtaaksi, mutta olisi siihen varmaan ollut fiksumpikin keino, jos olisin ajatellut ensin.
Lattianpesun jälkeen löysin vessanpesuaineet, Kloriittia, Wc-ankkaa ja lasinpesunestettä. Pesin käsienpesualtaan, vessanpöntön ja peilin. Eikä vessa kuulemma ole koskaan ollut niin puhdas.
Työhuonetta raivasimme niin tyhjäksi kuin mahdollista sisareni palattua töistä. Siivousta jatkamme perjantaina, jolloin hoidamme myös ruokaostokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti