Näistä en luovu - tänään

Edellisen jutun kommentoija kysyi: ”jos joutuisit radio-ohjelmaan "Näistä levyistä en luovu", niin mitä valitsisit? Aikaa tunti ja puolet menee puheeseen”.

Käsittääkseni otsikko ”Näistä levyistä en luovu” on leikkimielinen. Kaikesta täytyy joskus luopua, sen tietää jokainen. Mutta jos ei tarvitsisi ihan vielä luopua, en luopuisi näistä levyistä/kappaleista

David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Tämä levy mullisti elämäni: aloin tosissani harrastaa musiikkia. Jos tästä pitäisi valita jokin yksittäinen kappale, niin Starman. Ei ehkä ole levyn paras, tai no, koko levy sisältää vain parhaita, mutta tämän kuulin ensin.

Sitä ennen
Jimi Hendrix: All Along the Watchtower. Kiitokset Eilalle kaikista niistä hetkistä, jolloin kuuntelimme Hendrixiä, Santanaa, Janis Joplinia ja myöhemmin Osibisaa ja Redbonea. Ja vielä myöhemmin Hurriganesin Roadrunneria.

Ja vielä aikaisemmin
Aram Hatšaturjan: Valssi baletista Naamiaiset. Koska Pieni merenneito tanssii tämän valssin prinssin kanssa.

Myöhemmin
Bob Dylan: Forever Young. Koska näin Ville-Veikko Hirvelän tanssivan tämän Tampereen yo-talolla.

Neil Young: Ohio. Opiskelijamellakka yliopistokampuksella Ohiossa. Paikalle kutsuttiin armeija hillitsemään tilannetta. Neljä opiskelijaa kuoli armeijan luodeista. Kun aikoinaan luin Kylmän sodan historian tenttiin, siinä oli tästä seuraava lause: ”Four men were shot and killed”. Ihmettelin poikakaverilleni, miksi asia pitää ilmaista näin, eikö lukija jo ammutuksi tulemisesta ymmärrä, että ne neljä miestä kuolivat. Kyse oli englannin ja suomen kielen passiivin eroista, joista poikakaverini teki myöhemmin opinnäytetyönsä.

Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma. Koska se on.

Kolmas Nainen: Sylistäsi heräsin (live-versio). Pidä unelmistasi kiinni.

Joan Armatrading: The Weakness in Me. Rakkaus tekee minutkin heikoksi.

Sielun Veljet: Laulu. Koska on vielä helvetisti kaunista katseltavaa.

Carole King: You’ve Got A Friend. Perustelut täällä.

Jos aikaa vielä riittäisi, niin White Stripesin Seven Nation Army, Malice Mizerin Syunikiss, Nirvanan Smells Like Teen Spirit ja lopuksi Britney Spearsin ...Baby One More Time.
Nämä biisit tänään, huomenna jotkut muut. Musiikki on hetkessä, fiiliksissä ja tunteissa. Siksi kysymykseen, mistä levyistä en luopuisi, on mahdotonta antaa lopullista vastausta.