Olisi kiva tietää, kuinka moni bloggaaja on sinkku, yksineläjä. Hesarissa on muutaman viikon ajan käyty keskustelua parisuhteen ja yksin elämisen yhteydestä mahdollisuuteen sairastua dementiaan. Kaikki alkoi Hesarin uutisesta, jossa tutkimustuloksia tulkittiin siten, että parisuhde suojaa dementialta. Sen sijaan yksinasuminen keski-iässä lisää riskiä sairastua dementiaan moninkertaiseksi.
Tällaisia uutisiahan saa lukea jatkuvasti. Juttu vaikutti asialliselta, enkä pohtinut sitä sen enempää. Seuraavana päivänä yksinäisyystutkija kommentoi Hesarin uutista. Hän oli nähnyt uutisoinnin harhaanjohtavana, koska siinä ei ollut eritelty yksinelämistä enempää. Kyse olisikin hänen mukaansa siitä, minkälaiset elämänhallintavalmiudet ihmisellä on. Pitkään parisuhteessa eläneellä saattaisi olla parisuhteen päätyttyä olla elämänhallinta heikkoa, joka näkyy kyvyttömyytenä tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta elämästään.
Yksinäisyystutkijan mielipidekirjoituksen pohjalta aloin nähdä uutisen parisuhteen suojaavalta vaikutukselta dementiaa vastaan toisella tavalla. Uskon edelleen, että parisuhde suojaa dementialta tai ainakin hidastaa sen kehittymistä. Tämän näen omissa vanhemmissani, jotka ovat olleet naimisissa jo 52 vuotta.
Kuitenkin nimenomaan yksin eläminen antaisi sellaisia valmiuksia, jotka suojaisivat dementialta. Yksinelävän on oltava aktiivinen, harrastettava jotain, mentävä aktiivisesti ihmisten pariin. Muuten käy yksinäisyys liian ahdistavaksi. Tänään Hesarin mielipideosastolla Kimmo Hämäläinen kommentoi keskustelua otsikolla Yksinolo pakottaa kehittymään. Hän mainitsi mm. bloggaamisen olevan hänelle yksi keino täyttää yksineläjän aika. Aikaahan yksineläjällä on, koska ei ole perhettä eikä kumppania vaatimassa huomioita. Ei myöskään osoittamassa huomiota. Bloggaaminen on keino torjua yksinäisyyttä. Uskon näin olevan monella muulla bloggaajalla. Niin minullakin.
On mielenkiintoista, että aikana, jolloin yksineläjien määrä kasvaa parisuhteessa eläviin nähden, uutisoidaan yhä uudelleen, kuinka vaarallista yksin eläminen on. Onko tarkoitus saada yksineläjät tuntemaan syyllisyyttä omasta elämäntilanteestaan? Pelottelullako yksin elämisen vaaroista saadaan ihmiset pysymään parisuhteissaan tai solmimaan parisuhteita?
Olen kiitollinen tälle yksinäisyystutkijalle siitä, että hän toi keskusteluun yksin elämisen myönteisenä asiana.
7 kommenttia:
Tulin toisesta syystä käväisemään blogissasi (tuo tekstikopiointi-varkaus juttusi) ja jäin sitten lueskelemaan enemmän. Koska Hesari ei tule kotiini kannettuna, voin lukea sitä sitten taas kun työt alkaa, on tuo yksineläjyyskeskustelu mennyt minulta ohi. Ei löytynyt HS:n verkkosivuiltakaan.
Tuo väite on minusta hyvin yksipiippuinen olettama, että dementia olisi seuraus yksin elämisestä. Parisuhde tuo tullessaan joitain asioita kuten yksin eläminenkin, mutta kumpikaan elämänmuoto ei tuota dementiaa yksistään. Dementian synty liittyy monien muiden tekijöiden summaan, yksin eläjyys ei ole siinä monimutkaisessa ketjussa välttämättä sen enempää syy kuin seurauskaan.
Yhden hengen talouksia on keskisuurissa ja suurissa kaupungeissa jo noin 50% ja tämä sakki on hyvin kirjavaa ja monenmoista, monenlaisissa olosuhteissa eläviä. Mutta se on tosiasia, että yksineläjän on kehitettävä monipuolinen pakki erilaisia taitoja sekä tietoja ja henkisiä ominaisuuksia.
Ne yksineläjät, jotka tunnen, ja jotka ovat eläneet pitkän jakson elämässään yksin (vähintään useita vuosia) saavat ponnistella aivan toisintavoin ja toisissa asioissa.
Pari- tai kumppanuussuhteissa syntyy aina jonkinlainen työnjako ja silloin muun muassa jotkut elämisentaidot jäävät täysin kehittymättä, oppimatta.
Parisuhde voi olla hengenvaarallisempi kuin moni haluaisi tunnustaakaan: enin osa väkivallan teoista tapahtuu perhesuhteissa. Yksin eläjä voi olla vaarassa tietenkin myös, etenkin sairastuessaan.
Esitit todella hyviä kysymyksiä tuossa lopussa: Halutaanko syyllistää, pelotella?
P.S Elän yksin, bloggaaminen liittynee osittain siihen, mutta vain osittain. Mieluiten kuitenkin edelleen tapaan ihmisiä ”oikeasti”, reaalissa, kuten sanotaan.
On harmillista, ettei dementia-parisuhde-yksin eläminen -keskustelua ole Hesarin verkkosivuilla. Tarkistin ajankohdat Hesarin arkistosta, jota töissä voin käyttää: sen jälkeen kun Hesari oli asiaa uutisoinut (12.7.), on keskustelu käyty Hesarin pääkirjoituksessa (16.7.) ja mielipideosastolla alkaen 19.7. Arja Mäkisen kirjoituksella. Hän on se yksinäisyystutkija, jonka nimeä en muistanut (dementia vaivaa?).
Parisuhteen esittäminen lähes poikkeauksetta ihanteena ja parempana vaihtoehtona kuin yksin elämisen on kummallisen yksioikoista. Kuin se olisi vallitseva totuus. Vaikka, kuten sanoit, kaupunkien talouksista lähes puolet ovat yhden hengen talouksia.
Kirjoitit oikein hyvin yksinelämisen ja parisuhteessa elämisen ominaisuuksista. Tunnistan ne oikein hyvin.
Arja Mäkisen väitöskirja & populaariteos ovat suositeltavia luettavia. Löydät ne googlettamalla, jos kiinnostaa.
Kiitos vinkistä. Tajusin, että olen jopa blogannut Mäkisen väitöskirjaan liittyen http://paivakavelylla.blogspot.com/search?q=nainen+yksin En kuitenkaan ole lukenut sitä, vaikka aihe minua kiinnostaakin.
Kävin lukemassa postauksesi aiheesta, ja hyviä rinnastuksia sinulla oli siinä.
Kirjoitin myös blogissani, ja varsin mielenkiintoisia näkökulmia tuli kommenteissa esille:
http://preivi.wordpress.com/2008/10/23/yellow/
Hirlii, kiitos linkistä blogiisi. Erinomainen postaus ja keskustelu. Harmittaa, etten ole Mäkisen väitöskirjaa enkä sitä populaaria versiota lukenut.
Sinkkuus voi olla myös tietoinen valinta, eikä aina "yksin jäämistä".
Miesten näkökulmasta sinkkuus on kannattavaa.
Mistä on kyse?
Mies: 100 syytä pysyä sinkkuna!
Lähetä kommentti